Aamu lähti käyntiin vasemmalla jalalla, kahvi paloi pohjaan ja musta kissa juoksi tien yli – perjantai 13:tta on pidetty jo pitkään epäonnen päivänä länsimaisessa kulttuurissa.
Yhdysvaltalaisen aikakauslehti Timen mukaan useat folkloristiikan tutkijat uskovat perjantain 13. päivän pahan onnen juontavan juurensa viimeiseen ehtoolliseen. Jeesus ja hänen opetuslapsensa nauttivat ehtoollisen päivää ennen perjantaita, jolloin Jeesus ristiinnaulittiin. Huomionarvoista on myös se, että kolmastoista pöytään istuutunut opetuslapsi oli Juudas.
Perjantai 13:sta löytyy paljon merkintöjä kautta historian. Ensimmäinen tarkka merkintä epäonnen päivästä löytyy 1900-luvun alun Thomas W. Lawsonin novellista, jonka nimi on Friday the 13th. Ironista kyllä, Lawsonin mukaan nimetty laiva haaksirikkoutui myrskyssä vuonna 1907 perjantain kolmantenatoista. Kristillisestä tulkinnasta alkunsa saanut pahan onnen päivä laukaisi ilmiön, joka on saanut taikauskoisimmat amerikkalaiset välttelemään numero kolmeatoista hotellihuoneissa ja lentokoneriveillä sekä varomaan rakennusten 13. kerrokseen nousemista.
Suomessa perjantai kolmannentoista epäonni on uudempi ilmiö, joka on rantautunut maahan länsimaalaistumisen ja populaarikulttuurin myötä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistotutkija Juha Nirkko arvioi, että epäonnen päivää on tunnustettu koko itsenäisyyden ajan.
”Olemme oppineet päivän kulttuurisesti angloamerikkalaisten vaikutteiden kautta sitä mukaa kuin aiheesta on tehty elokuvia ja lehtiä. Luulen, että moni on oppinut päivän merkityksen esimerkiksi Aku Ankasta”, Nirkko sanoo. Esi-isämme eivät siis jättäneet kylvöä väliin perjantai 13. päivän vuoksi. Nirkon mukaan kaikissa kulttuureissa on olemassa kuitenkin hyviä ja huonoja numeroita sekä päiviä, joilla on oma merkityksensä.
13 on luonnollisesti huono lukema: kristinuskoon viitaten juuri 12 opetuslapsen määrä on täydellinen. Kuunkiertoja on vuodessa 12 ja numero 12 on jaollinen numeroilla 2, 3, 4 ja 6. Kahtatoista seuraava alkuluku 13 sen sijaan on jaollinen vain numeroilla 1 ja 13, mikä tekee siitä ylimääräisen ja huonon.
Joissakin maissa numeroa 13 pidetään onnennumerona. Esimerkiksi Italiassa perjantai 17. on huomattavasti pelottavampi kuin kolmastoista päivä. Kreikassa ja latinalaisamerikkalaisissa kulttuureissa puolestaan tiistai 13:tta pidetään pahaenteisenä.
”Suomessa hyviä numeroita ovat olleet 3 ja 9. Jostakin syystä sanonta ’kolmas kerta toden sanoo’ on erityisen tärkeä – esimerkiksi kristinuskossa on huomioitu kolmiyhteys. Vuosien varrella tieto on välittynyt sukupolvelta toiselle ja elää vieläkin sananlaskussa”, Nirkko pohtii.
Hyvät ja huonot päivät voivat liittyä myös oman suvun henkilökohtaiseen tapahtumahistoriaan – joillakin päivillä on paha kaiku. Naimisiin mennessä voidaan myös pohtia ulkoisia seikkoja, kuten sitä, mikä päivä näyttäisi hyvältä mennä naimisiin.
”Jos jokin esine ei toimi, todetaan sen olevan maanantaikappale. Pyhätyöllä puolestaan ei ole siunausta, sunnuntaina ei olisi hyvä tehdä töitä. Nurinkurisesti perjantai on nykyään huippupäivä: atodetaan, miksei aina voisi olla perjantai. Silti perjantai ja 13. päivä yhdistyvät epäonniseksi”, Nirkko sanoo.
Maanantaita on pidetty kurjana päivänä jo vuosisatoja. Nirkon mukaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistosta löytyy 1800-luvulta peräisin olevia tokaisuja, joissa todetaan, että ”olisipa aina kesä ja sunnuntai, eikä koskaan talvi ja maanantai”.
”Vanhaan aikaan maanantai on ollut entistäkin ankeampi, sillä sunnuntai oli viikon ainoa lepopäivä. Kun viiden päivän työviikkoon siirryttiin 70-luvulla, korostui perjantain merkitys hyvänä päivänä”, Nirkko sanoo.
Kansanpsykologisesti selitettynä perjantai 13. kiinnostaa, koska päivä sattuu kalenteriin sopivan harvoin ja epäsäännöllisesti.
Kun kuukauden ensimmäinen päivä on sunnuntai, on kuukauden 13. päivä aina perjantai. Tämä sattuu joka vuosi ainakin kerran, kuten myös tänä vuonna. Enimmillään 13. päivä sattuu perjantaille kolmesti vuodessa.
Monet pitävät perjantai 13. päivän pahaenteisyyttä lähinnä taikauskona, mutta silti erilaiset uskomukset pysyvät tiukassa. Suomalaisille tyypillistä on varovaisuus: ei kannata leuhkia saavutuksistaan ennen aikojaan.
”Saako kokeen tuloksista leuhkia, ennen kuin on saanut tuloksen? Elvistelijää uhkaa kasvojen menetys ja epäonni, jos alkaa etukäteen hehkuttelemaan. Järjellä ajateltuna asialla ei ole kuitenkaan loppujen lopuksi mitään merkitystä – mutta silti uskomuksiin uskotaan”, Nirkko sanoo.
HS - Hanna Kärppä 13.5.2016
Yhdysvaltalaisen aikakauslehti Timen mukaan useat folkloristiikan tutkijat uskovat perjantain 13. päivän pahan onnen juontavan juurensa viimeiseen ehtoolliseen. Jeesus ja hänen opetuslapsensa nauttivat ehtoollisen päivää ennen perjantaita, jolloin Jeesus ristiinnaulittiin. Huomionarvoista on myös se, että kolmastoista pöytään istuutunut opetuslapsi oli Juudas.
Perjantai 13:sta löytyy paljon merkintöjä kautta historian. Ensimmäinen tarkka merkintä epäonnen päivästä löytyy 1900-luvun alun Thomas W. Lawsonin novellista, jonka nimi on Friday the 13th. Ironista kyllä, Lawsonin mukaan nimetty laiva haaksirikkoutui myrskyssä vuonna 1907 perjantain kolmantenatoista. Kristillisestä tulkinnasta alkunsa saanut pahan onnen päivä laukaisi ilmiön, joka on saanut taikauskoisimmat amerikkalaiset välttelemään numero kolmeatoista hotellihuoneissa ja lentokoneriveillä sekä varomaan rakennusten 13. kerrokseen nousemista.
Suomessa perjantai kolmannentoista epäonni on uudempi ilmiö, joka on rantautunut maahan länsimaalaistumisen ja populaarikulttuurin myötä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistotutkija Juha Nirkko arvioi, että epäonnen päivää on tunnustettu koko itsenäisyyden ajan.
”Olemme oppineet päivän kulttuurisesti angloamerikkalaisten vaikutteiden kautta sitä mukaa kuin aiheesta on tehty elokuvia ja lehtiä. Luulen, että moni on oppinut päivän merkityksen esimerkiksi Aku Ankasta”, Nirkko sanoo. Esi-isämme eivät siis jättäneet kylvöä väliin perjantai 13. päivän vuoksi. Nirkon mukaan kaikissa kulttuureissa on olemassa kuitenkin hyviä ja huonoja numeroita sekä päiviä, joilla on oma merkityksensä.
13 on luonnollisesti huono lukema: kristinuskoon viitaten juuri 12 opetuslapsen määrä on täydellinen. Kuunkiertoja on vuodessa 12 ja numero 12 on jaollinen numeroilla 2, 3, 4 ja 6. Kahtatoista seuraava alkuluku 13 sen sijaan on jaollinen vain numeroilla 1 ja 13, mikä tekee siitä ylimääräisen ja huonon.
Joissakin maissa numeroa 13 pidetään onnennumerona. Esimerkiksi Italiassa perjantai 17. on huomattavasti pelottavampi kuin kolmastoista päivä. Kreikassa ja latinalaisamerikkalaisissa kulttuureissa puolestaan tiistai 13:tta pidetään pahaenteisenä.
”Suomessa hyviä numeroita ovat olleet 3 ja 9. Jostakin syystä sanonta ’kolmas kerta toden sanoo’ on erityisen tärkeä – esimerkiksi kristinuskossa on huomioitu kolmiyhteys. Vuosien varrella tieto on välittynyt sukupolvelta toiselle ja elää vieläkin sananlaskussa”, Nirkko pohtii.
Hyvät ja huonot päivät voivat liittyä myös oman suvun henkilökohtaiseen tapahtumahistoriaan – joillakin päivillä on paha kaiku. Naimisiin mennessä voidaan myös pohtia ulkoisia seikkoja, kuten sitä, mikä päivä näyttäisi hyvältä mennä naimisiin.
”Jos jokin esine ei toimi, todetaan sen olevan maanantaikappale. Pyhätyöllä puolestaan ei ole siunausta, sunnuntaina ei olisi hyvä tehdä töitä. Nurinkurisesti perjantai on nykyään huippupäivä: atodetaan, miksei aina voisi olla perjantai. Silti perjantai ja 13. päivä yhdistyvät epäonniseksi”, Nirkko sanoo.
Maanantaita on pidetty kurjana päivänä jo vuosisatoja. Nirkon mukaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistosta löytyy 1800-luvulta peräisin olevia tokaisuja, joissa todetaan, että ”olisipa aina kesä ja sunnuntai, eikä koskaan talvi ja maanantai”.
”Vanhaan aikaan maanantai on ollut entistäkin ankeampi, sillä sunnuntai oli viikon ainoa lepopäivä. Kun viiden päivän työviikkoon siirryttiin 70-luvulla, korostui perjantain merkitys hyvänä päivänä”, Nirkko sanoo.
Kansanpsykologisesti selitettynä perjantai 13. kiinnostaa, koska päivä sattuu kalenteriin sopivan harvoin ja epäsäännöllisesti.
Kun kuukauden ensimmäinen päivä on sunnuntai, on kuukauden 13. päivä aina perjantai. Tämä sattuu joka vuosi ainakin kerran, kuten myös tänä vuonna. Enimmillään 13. päivä sattuu perjantaille kolmesti vuodessa.
Monet pitävät perjantai 13. päivän pahaenteisyyttä lähinnä taikauskona, mutta silti erilaiset uskomukset pysyvät tiukassa. Suomalaisille tyypillistä on varovaisuus: ei kannata leuhkia saavutuksistaan ennen aikojaan.
”Saako kokeen tuloksista leuhkia, ennen kuin on saanut tuloksen? Elvistelijää uhkaa kasvojen menetys ja epäonni, jos alkaa etukäteen hehkuttelemaan. Järjellä ajateltuna asialla ei ole kuitenkaan loppujen lopuksi mitään merkitystä – mutta silti uskomuksiin uskotaan”, Nirkko sanoo.
HS - Hanna Kärppä 13.5.2016
