Hatti Jahunen - Keksintöjä joita ei ole part2

Kevättä on jo ilmassa ja kalamiehillä alkaa mieli viedä virtaavien vetten ääreen

Tässä uusi keksintö suuria kalansaaliita ylös vetämään nimittäin

Katiska virveli

YRITTÄJÄ!!!

Oletko kyllästynyt lapioihin nojaaviin velttohousuihin?

Osta ketjuvartinen lapio niin alkaa hommat sujua...

Tempo perämoottori ;)

Käsikäyttöinen "moottori"saha

Valittaako naapurisi kovaäänisestä imuroinnistasi?

Tästä kuulokeliitännällä oleva imuri äänettömiin siivous hetkiin.

Voit imuroida asuntosi vaikka salaa yöllä ketään häiritsemättä...

Hatti Jahunen - Keksintöjä joita ei ole part 1

U-pultti ja mutteri

varmoihin kiinnityksiin

Pyörökanta pultti, mutteri ja avain 

Kupukanta pultti ja lusikka-avain

Kuusiokanta pultti ja mutteri

Lapsesi on sellainen millaiseksi hänet teet

Jos lapsi elää arvostelevassa ilmapiirissä, hän oppii ainaista arvostelua. Jos lapsi elää vihamielisessä ympäristössä, hän oppii tappelemaan. Jos lapsi elää pilkanteon keskellä, hän oppii olemaan vaiti. Jos lapsi elää häpeän kanssa, hän oppii, että on syyllinen.

Mutta jos…

lapsi elää luottamuksen ilmapiirissä, hän oppii kärsivällisyyttä. Jos lapsi elää saaden rohkaisua, hän oppii luottamaan. Jos lapsi elää saaden kiitosta, hän oppii antamaan arvostusta. Jos lapsi elää rehellisessä ilmapiirissä, hän oppii oikeudenmukaisuuteen. Jos lapsi elää turvallisessa kodissa, hän oppii uskoa näkymättömään. Jos lapsi elää saaden tunnustusta, hän oppii pitämään itsestään. Jos lapsi elää hyväksyttynä ja ystävyyden ilmapiirissä, hän oppii näkemään rakkautta.

tuntematon

Kännykkä Tamakochi

Meillä oli kotona lapsilla tämä virtuaali lemmikki 2000-luvun alussa. Vanhimmat tyttäreni leikkivät  tällä ja siinä oli eläinhahmo joka syntyi munasta. Siellä oli sitten joku kissan tai koiran pentu tms.

Sitä piti hoivata, ruokkia, lenkittää, leikkiä sen kanssa ja antaa aktiviteetteja. Jos laiminlöi näistä asioita se meni onnettomaksi ja tylsäksi ja jos ei ruokkinut se kuoli…

Tänä päivänä meillä on mieltein kaikilla tällainen tamakochi -à se on kännykkä, tabletti, läppäri, pelikoneet…

Sitäkin pitää kokoajan hoivata, minunkin kännykkä vaatii kokoajan huomiota ja räpläämistä.

Siihen tulee erifoorumeista viestejä, sähköpostia, uutisia, on facetimea ja messengeriä, skype, viber, whatapp, youtube, facebook, twitter ja niin edelleen… samalla se kertoo montako askelta olet ottanut, monta kilometriä olet päivänaikana kävellyt sekä monta kaloria olet polttanut… eikä se näy missään (ainakaan minussa) ellei sitten ohjelmassa ole bugi =D …paljonko painat ja kuinka kauan menee että muutut gotletista atleetiksi ja se muistaa kertoa senkin milloin pitää juoda vettä jne. ja tämä kaikki vaatii jatkuvaa hoivaa ja näpyttelyä tunnista toiseen niin että se haittaa jo työelämässä ja perheissä…

Miten lapset näkevät meidät? Monet isät ja äidit ovat jättäneet paikkansa perheissä. Vanhemmat räpläävät tamakochejaan. Eivät lapset näe isää rukoilemassa, lukemassa Jumalan sanaa saatikka keskustelemassa lastensa kanssa, jakamassa heidän murheita ja antamassa neuvoja heille…

Äidit… Ei riitä että lapset ovat vaatetettu ja ruokittu sekä taskurahaa annettu… missä on kahdenkeskiset keskustelut? Osaat kyllä keskustella facebookissa ihmisten kanssa ja jakaa asioitasi siellä mutta vieressäsi seisoo omat lapsesi jotka kaipaavat seuraasi, odottaen vuoroansa kertoakseen murheensa, tarpeensa… näyttääkseen mitä ovat piirtäneet, kirjoittaneet ja tehneet…
entäpä puolisot? Molemmat seurustelemassa mediassa mutta eivät omista yhteyttä parisuhteessa keskenään… perheet hajoavat kun ihastutaan mediassa vanhoihin heiloihin, työkavereihin ja kavereiden kavereihin ja puolisoihin… muttei omaan puolisoonsa omissa kodeissa

Tämä ajan varastaja on monessa suhteessa ollut monelle lankeamiseksi. Kaikki kiusaukset ja houkutukset ovat jatkuvasti käden ulottuvilla 24/7 haureus, väkivalta, juorut ja sen sellainen
moni uskova sisko ja veli on kaatunut tämän laitteen äärellä ja sen tuoma syyllisyys on saanut monen niin väkevän veljen ja siskon kädet laskemaan niin, että syyllisyys on saanut lopulta saatanan pettämänä menettämään uskonsakin niin kuin ovat monien miesten kädet laskeneet perheidensä puolesta kun yön pimeinä tunteina ovat liikkuneet haureellisilla sivustoilla, katsomassa pornoa ja alastomuutta...

Elämme kovia aikoja ja Herra etsii niitä uskollisia jotka menisivät muurin aukkoihin perheidensä suojaksi, seisomaan uskonpuolesta ja näyttämään maailmalle, että usko ei ole uskomusta vaan, että on oikeasti Jumala jolle meidän on tehtävä tili, on oikeasti Jeesus joka voi antaa uudestisyntymisen ihmeen ja voiman tulla Jumalan lapseksi. On Herra joka voi muuttaa olosuhteet ja voi muuttaa sydämen j vapauttaa riippuvuuksista mutta jos me istumme emmekä tee mitään niin ei mitään tapahdu mutta jos päätämme nousta ja tunnustamme syntimme ja teemme parannuksen antaa Hän voiman ja uuden alun…

Kaikki tyhjänä, eväät lopussa, on mulla kiviä repussa

Myrskyn keskellä voi vain huokaista kun on jäljellä sydän arkana kivusta

Ja sä annat mulle ristisi, kalliin Pyhän sovitus veresi ja

mä uskon Sinut Herraksi ylösnousseeksi

Ja Sä olet minun kanssani , kaikki päivät maailmanloppuun asti

ja mä saan sinun Pyhän Henkesi ilonlähteeksi.

Mitä ihmettä, kuinka kummassa, ei enää itketä on hymy huulilla

on nauru herkässä, tuntuu oudolta kun saa levätä sinussa

valinta on sinun ja minun…

Miten minusta tuli uskovainen?

Synnyin uudesti /tulin uskoon

heinäkuu 1993

Moni on kysynyt ja monesti ihmetellyt miten "järkevä" ihminen kääntyy uskovaiseksi ja ajattelin kertoa oman tarinani miten minusta tuli Jeesuksen seuraaja... Kuusankosken Mäkikylässä Jarno Sarén ja Jani Lindroos olivat kertoneet minulle Jeesuksesta ja rukoilleet paljon pelastumiseni puolesta. Minä tein parhaani huudattaakseni heitä huvin vuoksi keksimällä mitä hankalampia kysymyksiä, olinhan aina uskonut Jumalaan mutta, että ihan hihhuliksi en halunnut, vaan ajattelin, että uskon omalla tavallani ja se riittää mutta kävikin lopulta niin, että kerran hätäpäissäni olin lupautunut lähtemään heidän kanssaan seurakunnan nuorteniltaan, vain vapautuakseni kiusallisesta tilanteesta ja heidän evankelioimis intoilustaan. Ei minulla ollut yodellisuudessa minkäänlaista halua eikä aikomustakaan lähteä minnekään nuorten iltoihin etenkään uskovien järjestämiin. Niinpä eräänä perjantaina oli minulla taas väkeä kämpilläni ja kemut menossa, kunnes ovikello soi ja nämä ystävät olivat oven takana hakemassa minua nuorteniltaan. En voinut enkä kehdannut kieltäytyäkään heidän edessään, joten jätin kaverini kämpälle remuamaan ja lähdin heidän mukanaan valkealaan kouvolan helluntaiseurakunnan kesäpaikkaan suvirantaan. Olin aika "rankan" näköinen ulkoiselta olemukseltani nahkassa ja niitissä ja en tuntenut itseäni kotoisaksi "tavallisten" nuorten joukossa jotka olivat pukeutuneet t-paitoihin ja farkkuihin mutta nämä uskovat ystävät olivat kanssani saman henkisiä pukeutumisellaan ja tyylillään joten ajattelin, että eiköhän tästä jotenkin selvitä. Olin nuorena ollut väheksitty ja alistettu, aikuisten ja kiusaaja nuorten heittopussina, kunnes teinivuosina kapinointi ja kunnolla pataan saanti koulukiusaajalta pisti topin kaikelle nöyryyttämiselle ja alistamiselle. Ja silloin päätin, että nyt riitti, minua ei enää kukaan alista eikä käy minun päälle... Se kaikki johti siihen, että lensin pellolle alaikäisenä kodistani ja aloin viettämään huonoa elämää ja tekemällä "rohkeita" älyttömiä tempauksia, itsetuntoa nostaakseni ja ollakseni ihmisten edessä jotain. Ja niin lopulta saavutinkin sen ja olin kunnioitettu, ihailtu ja suosittu. Mutta kuitenkin sisimmässäni en ollut onnellinen... en ollut onnellinen lapsuudessa, en teininä ja kun oli päässyt aikuisten kahleista eroon kuvittelin onnen tien aukeavan, olevani itseni Herra... mutta ei se kuitenkaan tuonut elämääni sitä iloa ja rauhaa mitä toivoin löytäväni. Niin sitten kun monet kerrat sain riisua omassa yksinäisyydessäni tuhansien tilanteiden naamarin kasvoiltani ja olla omaitseni yritin etsiä iloa, onnea ja rauhaa. Olin lapsena lastenkodissa kuullut iltarukouksessa Jeesuksesta ja se iltarukous toi sisimpääni erikoista rauhaa kun joskus sitä yksinäisyydessä rukoilin.. levolle laske luojani... armias ollos suojani.. jos sijaltain en nousisi taivaaseen otathan tykösi... no lopulta löysin kuitenkin itseni sitten nuorten illasta ja hermostuneena polttelin röökiä ja odotin, että pääsen takaisin kavereiden luokse kotiini bilettämään ja niin lopulta uintien ja muiden oheistoimintojen jälkeen tuli hengellinen tilaisuus, istuin takarivissä kunnes nuorisotyöntekijä alkoi pitämään puhetta/saarnaa ja tapahtui merkillinen ihme.. hän alkoi kertomaan sana tarkkaan kaiken kansan edessä koko paikalla olevalle väelle siitä mitä minä yksinäisyydessä kotonani olin ajatellut, rukoillut ja puhunut. Säikähdin tilannetta sillä eihän kukaan voinut tietää mitä minä olin sanonut ja tehnyt salassa kenenkään näkemättä ja kuulematta.. mutta Jumala tiesi ja näki kaiken sen. Pyhä Henki laskeutui voimakkaana päälleni ja kun Jarno kysyi minulta haluaisinko antaa elämäni Jeesukselle, en voinut muuta kuin vastata myöntävästi... niin menin esille ja polvistuin "alttarilla" ja rukoilin nuorisotyöntekijän kanssa syntisen rukouksen... en minä siitä rukouksesta mitään muista tai sanoista mutta kohtasin siinä hetkessä Jeesuksen ja koin ihan fyysisesti Hänet edessäni ja siinä hetkessä tunsin kuinka se raskas syntieni taakka, kärsimykset, katkeruus kaikki otettiin pois minun päältäni ja koin olevani ensimmäistä kertaa elämässäni vapaa, olo oli niin keveä, että en ollut varma onko jalat vielä maankamaralla vai ei. Hyppelehdin ulkona metsässä sellaista riemua täynnä etten ole sellaista ennen enkä sen jälkeenkään tuntenut. Olin ennen uskoon tuloa kova kiroilemaan ja puhe lauseessani oli enemmistö kirosanoja kuin suomea mutta se ei ollut tehostettua puhetta vaan se oli minun suomenkieleni, sanoohan Raamattu, että sitä suu puhuu mitä sydän on täynnä... nyt kun olin saanut kokea uudestisyntymisen ihmeen ja syntini oli sovitettu niin samalla puhdistui sydänkin... kolme viikkoa tapahtuneesta nämä ystäväni kysyivät minulta, että oletko Jake muuten huomannut yhden asian, kysyin, että minkä? He sanoivat ettet ole kiroillut kolmeen viikkoon! En ollut itse edes tajunnut enkä edes huomannut mitä suulleni oli tapahtunut, tämä lujitti uskoani, että on todella tapahtunut, jotain ihmeellistä ja todellista. Ei kuvitelmaa ja luulottelua. Jeesus on kantanut monenlaisten elämän tilanteiden läpi senkin jälkeen... ei uskon elämä ole ainoastaan riemussa hyppelehtimistä täynnä iloa vaan on tässä paljon sotaa ja taistelua. Kaatuilua ja mokailua mutta Hän Jeesus on luvannut, että joka syntinsä tunnustaa ja tekee parannuksen, se saa armon ja anteeksi annon... ennen olin sotien, heikkouksieni ja taistelujen keskellä yksin omilla voimilla vääntämässä parhaani mukaan, yhä uudestaan ja uudestaan epäonnistuen mutta sen jälkeen kun Jeesus tuli elämääni, Hän on ollut uskollinen ja kaikki on kääntynyt aina lopulta hyväksi, vaikka olisi näyttänyt aluksi miltä. Kaikki kääntyy niiden parhaaksi jotka Jumalaa rakastavat... Nyt minulla on onni, ilo ja rakkaus.. ja elämän tarkoitus,, sitä turhaan etsin maailman muista tarjouksista mutta se ilo, onni, rauha  ja rakkaus oli vain hetkellistä ja yhä uudestaan petyin.. tervetuloa mukaan sinä, joka etsit tätä samaa, olet väsynyt yksin vääntämään ja olet monet iskut saanut elämässäsi ja kokenut pettymykset,  Hän Jeesus on luvannut ettei Hän ketään heitä pois kasvojensa edestä kuka Hänen puoleensa kääntyy vaan Hän mielellään on yhä kädet ojennettuina sinua kohtaan ja odottaa sulkeakseen sinut syliinsä ja pelastaakseen sielusi ja antakseen sinulle ikuisen elämän ja suunnan =)

Sielu ja henki, ruumis ja Pyhä Henki

Sielu ja henki

(hepr. nefe^s ja ruah, esiintyvät useasti VT:ssa, jossa niiden ero ei kuitenkaan ole yhtä ilmeinen kuin UT:ssa, jossa psykhe ja pneuma ovat selvästi erilliset). S. ja h. esiintyvät rinnakkain esim. «1. Tess. 5:23»:ssa. Paavali ensimmäisestä ja toisesta Aadamista puhuessaan erottaa toisistaan käsitteet "elävä sielu" ja "eläväksitekevä henki", «1. Kor. 15:45». Ei voida pitää näitten sanojen käyttöä pelkkänä puhetaidollisena lavennuksena, varsinkin kun myös «Hepr. 4:12» sanoo: "Jumalan sana erottaa s:n ja h:n."
Henki. UT:ssa pneuma (henki) merkitsee sekä tuulta, «Joh. 3:8», että henkeä, «Matt. 27:50». Nämä kaksi merkitystä sanalla olikin klassillisessa kreikassa. Uutta sisältöä sanalle antavat Jeesuksen sanat: "Jumala on henki." Sama merkitys on käsitteellä "Pyhä Henki" (esim. «Ef. 4:30»). Enkelit ovat henkiä. On myös olemassa "saastaisia henkiä". Mutta sanaa "henki" käytetään myös ihmisolemuksen tietystä osasta. Jumalaa on palveltava "hengessä", «Joh. 4:24». Vrt. myös «1. Kor. 2:11»; «Luuk. 24:39».
Siirtyessämme hengestä muuhun ihmisluontoon kohtaamme ensin käsitteen sielu. «1. Kor. 2:13»,«1. Kor. 2:14»:ssä "hengellisen ihmisen" vastakohtana on "luonnollinen" ("sielullinen") ihminen. Juudaan kirje («Juud. 1:19») mainitsee nimenomaan "sielullisen" ihmisen olevan "henkeä vailla". Hengen vastakohtana mainitaan liha, «Matt. 26:41»; «Room. 8:4-14». Vertaamalla Raamatun kohtia huomaa "sielullisen" ja "lihallisen" olevan sukulaiskäsitteitä.
Sana sydän (kardia) merkitsee Paavalilla samaa kuin "henki", esim. "sydämen ympärileikkaus Hengessä", «Room. 2:29». Vrt. «2. Kor. 1:22» ja «Room. 8:16», joista ilmenee, että sydän ja henki ovat Jumalan Hengen vaikutusalaa, sekä «Matt. 15:8» ja «Joh. 4:23», joissa ne samastuvat Jumalaa palvovana olentomme osana. Vrt. «Ap. t. 4:32»; «Luuk. 1:46». Raamatussa sydän ei ole tunteitten keskus; vain Jumalasuhteesta puhuttaessa sydän ja rakkaus yhdistyvät, vrt. «Matt. 22:37»; «Mark. 12:30»; «Luuk. 10:27». Sitä vastoin se esiintyy ajattelun tyyssijana, «Luuk. 9:47»; «Luuk. 21:14»; «Mark. 2:8». Tämä "sydämen" ja "hengen" samastaminen laajentaa käsitystämme jälkimmäisen sanan raamatullisesta merkityksestä. Henki siis on se, mikä ihmisessä on jumalallista. Henki on se alue, jossa usko asuu, se osa, jossa me voimme olla Jumalan lapsia, luontomme sisin osa, joka tekee meidät enkelien kaltaisiksi ja Jumalan sukulaisiksi.
Sielu on ulkonaisempi ihmisluonnon osa. Jumalaa ei koskaan nimitetä sieluksi eikä Kolminaisuuden kolmatta persoonaa "Pyhäksi Sieluksi". Kun henkeä ja hengellistä samalla tavoin mainitaan sekä luonnollisen, sielullisen että lihallisen vastakohtana, voi näitä viimeksi mainittuja pitää jossakin määrin toisintoina. Niinpä «Jaak. 3:15»:ssä mainitaan "maallista, sielullista, riivaajien viisautta". "Luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti", «1. Kor. 2:14». "Lihallinen" on turmeltu, «Room. 7:14»; «Gal. 6:8», heikko, «2. Kor. 10:4». Liha, mikäli se ei tarkoita pelkästään olentomme ruumiillista puolta, sisältää aina huonon vivahduksen: "Ei minussa, se on lihassani, asu mitään hyvää", «Room. 7:18». "Lihan mieli on kuolema", "vihollisuus Jumalaa vastaan", «Room. 8:6», «Room. 8:7». S. ja h. ovat siis olentomme eri osia.
Hengen toiminta on erityisen persoonallista. «1. Kor. 2:11» esittää sen itsetajunnan keskuksena. Hengen toimintoihin kuuluu myös usko. "Sydämellä uskoen", «Room. 10:10». Se on omantunnon tyyssija, «1. Joh. 3:20», «1. Joh. 3:21». Toiselta puolen kaikki, mikä liittyy ruumiin aisteihin ja älyyn, kuuluu sielun piiriin.
Ennen kääntymistapahtumaa ihminen on hengellisesti kuollut, «Ef. 2:1». Tämä tila ei merkitse mitään älyllistä puutetta, päinvastoin sanotaan tämän maailman viisaitten jääneen kutsumatta, ja sen, mikä oli mieletöntä maailmassa, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään, «1. Kor. 1:26-30». Tämä kuolema vallitsee vain ihmishenkeä, sitä ihmisolemuksen osaa, joka yksinään pystyisi seurustelemaan Jumalan kanssa. Luomisessa ihminen tuli Jumalan kuvaksi, mutta syntiinlankeemuksessa hän kadotti sen ja tuli hengellisesti kuolleeksi. Surkastuneen jäsenen tavoin tämä kuollut henki periytyi sukupolvesta sukupolveen. Se oli kuitenkin vain Jumalaan päin kuollut. Ihmisen sieluun ja ruumiiseen se suhtautui täysin toimivana. Luomisessa ihmisestä tuli "elävä sielu". Sielu tuli hänen jumalallista henkeänsä ja aineellista ruumistaan yhdistäväksi elimeksi. Ainakin Justinus Marttyyri opettaa selvästi näin. Meille säilyneessä katkelmassa, jossa puhutaan kuolleista nousemisesta, on sanat: "Ruumis on sielun asunto, sielu on hengen asunto." Samantapainen on lausunto, jonka hän antaa Tryfon sanoa: "Niin kuin ruumis ilman sielua on kuollut, on sielu kuollut ilman eläväksi tekevää henkeä."
Kolminaisuusoppi ei muodollisesti esiinny VT:ssa, mutta sen käyttämä kieli soveltuu kyllä kristillisiin käsityksiin kolmannen persoonan toiminnasta, kuten «1. Moos. 1:2»; «2. Aik. 15:1». VT mainitsee useassa kohdin ihmishenkeä, esim. «Job 32:8»; «4. Moos. 16:22». Sana nefe^s vastaa samalla tavoin miltei täysin UT:n psykhe-sanan käyttöä. Sen sijaan ei heprean sanaan "liha", basar, näytä liittyvän Paavalin kreikkalaisen vastineen sisältämää pahan vivahdusta. Kuten UT:n sydän (kardia) oli melkein rinnastettava pneuma-sanaan, on VT:n leb, sydän, miltei ruah (henki) sanan toisinto. "Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi", «Sananl. 3:5». Justinuksen mukaan: "Sydän tuntee sielunsa surun".

Ruumis

Raamatun näkemyksen mukaan ihminen on sielun ja r:n muodostama yhteys. Sen tähden Raamattu ei koskaan puhu väheksyvästi r:sta pitäen sitä halveksittavana. Ihmisen r. on alkuaan ollut kaunis, sillä ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, l Moos. 1. Se on "tehty ylen ihmeellisesti", «Ps. 139:14». Mutta syntiinlankeemuksen johdosta ihminen tuli kuolemantuomion alaiseksi. Lunastaakseen ihmisen katoavaisuuden kahleista Kristuksen täytyi tulla ihmiseksi, käydä maailmaan sisälle ihmisruumiissa. Sana tuli lihaksi, «Joh. 1:14». Tämä oli hänen sovitustyönsä edellytys, vrt. «Hepr. 2:14». Tässä kirkastetussa r:ssaan hän istuu Isän oikealla puolella kirkkaudessa, sillä siinä hän nousi taivaaseen, «Ap. t. 1». Hänen kirkastetussa r:ssaan ovat vielä näkyvissä Golgatan merkit, «Ilm. 5:6». Pelastus käsittää myös r:n, vrt. «1. Tess. 5:23». Se on pyhitettävä, «Room. 12:1» jne., ja se on Hengen temppeli, «1. Kor. 6:19». Lopulta se on nouseva kuolleista, «Room. 8:11», «Room. 8:23» jne. Se tulee Herran kirkastetun r:n kaltaiseksi, «Fil. 3:21».
R:n terveyteen Raamatussa kohdistetaan kylläkin huomiota, «Ps. 103:5»; «Jes. 40:31»; «1. Tess. 5:23»; «Hepr. 10:22»; kuitenkin alinomaa tähdennetään, että ehdottomasti on paljon tärkeämpää huolehtia sielun pelastuksesta kuin ruumiista, «Matt. 6:25»; «Matt. 10:28». Erityisesti on huolehdittava r:n siveellisestä puhtaudesta, «Room. 1:24»; «Room. 6:12» s., «Room. 6:19», sillä r:iimme ovat Pyhän Hengen temppeleitä, «1. Kor. 6:15», «1. Kor. 6:19»s. Kristittyjen tulee pitää r:nsa kurissa ja karttaa juoppoutta, haureutta ja mässäystä, «Jaak. 3:2»; «1. Kor. 9:27», ja antaa se hurskauden aseeksi Jumalalle, «Room. 6:13», «Room. 6:19», pyhäksi uhriksi, «Room. 21:1», jotta koko ihminen, sekä r. että sielu tulisi hänelle pyhitetyksi, «1. Kor. 7:34»; «1. Tess. 5:23». Ruumiin ylösnousemuksesta ks. <Ylösnousemus>. Vrt. myös <Sielu ja henki>.
Vertauskuvallisesti on seurakunta Kristuksen r., koska se on yhden (Kristuksen) hengen elähyttämä elimistö erilaisine jäsenineen ja tehtävineen, «Room. 12:5»; «1. Kor. 12:12» s. Kristus on tämän r:n pää, «Ef. 1:22» s.; «Ef. 4:15» s.; «Kol. 1:18». Jokainen kristitty omine erikoistehtävineen on tämän r:n jäsen, jota toiset eivät saa halveksia, «1. Kor. 12», sillä kaikki ovat kokonaisuuden kannalta tarpeen, «1. Kor. 12». Se, että Paavali hyvin runsaasti käyttää r.-käsitettä vertauskuvallisesti, johtunee siitä, että hänellä oli uskollisena matkakumppanina Luukas, "rakas lääkäri", «Kol. 4:14». Paavali sai paljon kärsiä, «2. Kor. 12:7», myös kivityksen ja ruoskimisen takia. Luther vertaa Kristuksen kirkkoa sairashuoneeseen. Ks. myös <Parantaja>.

Pyhä Henki

jumaluuden 3:s persoona, «Matt. 28:19»; «2. Kor. 13:13». P:n H:n persoona ilmenee hänen ominaisuuksistaan ja töistään. Hän on osallisena luomisessa ja siksi kaikkivaltias, «1. Moos. 1:2»; «Job 26:13»; «Job 33:4»; «Ps. 104:30». P. H. tekee ihmisille mahdolliseksi saada ja lausua jumalallisia ilmoituksia, «4. Moos. 11:25»; «2. Sam. 23:2». Jumala antaa omillensa P:n H:n, «Ps. 51:12»; «Joel 2:28»; «Miika 3:8»; «Sak. 4:6». Hän on pyhä, «Ps. 51:11», hyvä, «Ps. 143:10», tuomion ja puhdistuksen henki, «Jes. 4:4», Herran pelon h., «Jes. 11:2», armon ja rukouksen h., «Sak. 12:10». Näin ilmoittaa VT, jonka aikana P. H. toimii voimansa vapaudessa ilman ehtoja. UT:n aikana uskovat voivat saada P:n H:n. Jeesuksen kuoleman ja kuolleista nousemuksen siunaus on se, että hän lähetti P:n H:n asumaan uskoviinsa, «Joh. 7:39»; «Joh. 16:7»; «Ap. t. 2:33»; «Gal. 4:1-6». VT:ssa on ennustuksia tästä yleisestä Hengen vuodatuksesta, «Hes. 37:14»; «Hes. 39:29»; «Joel 2:28». Kansa saattoi vastustaa ja murehuttaa P:ää H:eä ja Jumala voi ottaa hänet poiskin, «Jes. 63:10»; «Jes. 32:15».
UT:ssa P. H. ilmoitetaan selvästi jumaluuden persoonana, «Joh. 14:16», «Joh. 14:17», «Joh. 14:26»; «Joh. 15:26»; «Joh. 16:7-15»; «Matt. 28:19». Jeesus opetti opetuslapsilleen, että he rukoilemalla Isää saisivat P:n H:n, «Luuk. 11:13». Puhuessaan poismenostaan Jeesus lupasi itse rukoilla Isää lähettämään P:n H:n, Puolustajan olemaan omiensa kanssa, «Joh. 14:16». Kuolleista noustuaan hän antoi oppilailleen P:n H:n, «Joh. 20:22», mutta kehotti myös heitä odottamaan Hengen vuodatusta, «Luuk. 24:49»; «Ap. t. 1:8». Helluntaina kaikki uskovat saivat P:n H:n, «Ap. t. 2:1-4». Sen jälkeen, niin kauan kuin evankeliumia saarnattiin vain juutalaisille, uskovat, joiden päälle apostolit panivat kätensä, saivat P:n H:n, «Ap. t. 8:17»; «Ap. t. 9:17». Kun sitten evankeliumia julistettiin pakanoillekin, tuli P. H. ilman ehtoja uskoville, «Ap. t. 10:44»; «Ap. t. 11:15-18». Kaikki uskovat ovat syntyneet Hengestä, «Joh. 3:3», «Joh. 3:6»; «1. Joh. 5:1», ja Henki asuu heissä tehden ihmisen ruumiinkin temppelikseen, «1. Kor. 6:19»; «Room. 8:9-15»; «Gal. 4:6», he ovat kastetut Hengellä, «1. Kor. 12:12», «1. Kor. 12:13»; «1. Joh. 2:20», «1. Joh. 2:27», ja siten sinetöidyt Jumalalle, «Ef. 1:13»; «Ef. 4:30». Uskovat saavat P:n H:n (tulevat kastetuiksi Hengellä), he saavat täyttyä Hengellä yhä uudestaan, «Ap. t. 2:4»; «Ap. t. 4:29-31»; «Ef. 5:18».
Jeesus on siinnyt P:stä H:stä, «Matt. 1:18-20»; «Luuk. 1:35»; saanut P:n H:n kasteessa, «Matt. 3:16»; «Mark. 1:10»; «Luuk. 3:22»; «Joh. 1:32», vaeltanut ja palvellut Hengessä, «Luuk. 4:1», «Luuk. 4:14». P. H. herätti Jeesuksen kuolleista, «Room. 8:11», ja on hänen todistajanaan armotalouden aikana, «Joh. 15:26»; «Joh. 16:8-11», «Joh. 16:13», «Joh. 16:14».
Jeesus esittää uskovan suhteen P:ään H:een kolmenlaisena: Henki on "teidän kanssanne", «Joh. 14:16», "teidän päällänne", «Luuk. 24:49», "teissä", «Ap. t. 1:8». Edellisissä tapauksissa tarkoitetaan Jumalan lähestymistä vakuuttamaan synnistä, «Joh. 16:9», kirkastamaan Kristusta, «Joh. 16:14», lahjoittamaan uskoa, «Ef. 2:8», ja uudistamaan, «Joh. 3:16». P. H. asuu "teissä", so. uskovissa, «1. Kor. 3:16», antaakseen voiton lihasta, «Room. 8:2-4»; «Gal. 5:16», «Gal. 5:17»; «Gal. 5:22», «Gal. 5:23», vahvistaakseen heikkouttamme, «Room. 8:26», innoittaakseen rukoukseen, «Ef. 4:18», antaakseen pääsyn Isän tykö, «Ef. 2:18», tehdäkseen uskovalle lapseuden selväksi, «Gal. 4:6», sovittaakseen sanaa pyhitykseksi, «Ef. 5:26»; «2. Tess. 2:13»; «1. Piet. 1:2», esiintyäkseen välittäjänä, «Ap. t. 9:31»; «Room. 8:26».
Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa, «Room. 8:9», eikä kukaan voi sanoa Jeesusta Herraksi, ellei puhu P:ssä H:ssä, «1. Kor. 12:3». Jumala ei anna Henkeä mitaten, «Joh. 3:34». P. H. on totuuden Henki, joka julistaa Jeesuksen omaa, «Joh. 15:26»; «Joh. 16:13».
Syntiä P:ää H:eä vastaan voi uskomaton tehdä pilkkaamalla, «Matt. 12:31»; «Hepr. 10:29». Uskova voi murehuttaa Henkeä sallimalla pahaa elämässään tai sydämessään, «Ef. 4:30», «Ef. 4:31», sammuttamalla Hengen tottelemattomuudella, «1. Tess. 5:19». Oikea suhde Henkeen on antautuminen Hengen ohjaukseen, aina valmiina sallimaan Hengen "panna pois" kaikki, mikä estää hänen vaikutustaan, «Ef. 4:31».
Jeesus sanoo, «Matt. 12:31», että Pyhän Hengen pilkkaa ei anneta anteeksi, vrt. «Mark. 3:29»; «Luuk. 12:10». Pyhän Hengen pilkka on paatumusta, joka kohdistuu ennen kaikkea pelastuksen prinsiipin, pyhityksen Hengen, kieltämiseen. Ne, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia, «Room. 8:14». Hengen työn pitää tapahtua jokaisen uskovan sydämessä, jos mieli heistä tulla Jumalan valtakunnan kansalaisia, niin että P. H. saa viedä heidät yhä enemmän salattuun elämään Kristuksessa, saattaa heidät inhoamaan heille luonnostaan rakasta syntiä ja vaeltamaan uskolle kuuliaisina. Tähdellisin merkitys P:llä H:llä on seurakunnan (ks. <Seurakunta>) henkenä, «1. Kor. 3:12». Alkuseurakunnan tietoisuus Hengen osallisuudesta oli niin korkea, että apostolikokous saattoi lausua: "P. H. ja me olemme nähneet hyväksi", «Ap. t. 15:28». Juuri seurakunnan henkenä P:n H:n vaikutukset saavuttavat laajimmat mittasuhteensa, mutta silloin häntä ei saa sekoittaa ihmisten inhimilliseen yhteishenkeen. P:n H:n virka, kuvaannollisesti puhuen, on valmistaa Karitsan morsianta, so. Kristuksen seurakuntaa, vrt. Eleasaria, joka valmistaa morsiamen Iisakille, «1. Moos. 24». Kun tämä P:n H:n valmistava armonaika loppuu, silloin ei enää mikään muu voi pidättää laittomuuden salaisuutta, «2. Tess. 2:6».
Hengen vertauskuvia ovat öljy, «Joh. 3:34»; «Hepr. 1:9»; vesi, «Joh. 7:38», «Joh. 7:39»; tuuli, «Ap. t. 2:2»; «Joh. 3:8»; tuli, «Ap. t. 2:3»; kyyhkynen, «Matt. 3:16»; sinetti, «Ef. 1:13»; «Ef. 4:30»; takaus, vakuus, «Ef. 1:14». Ks. <Voitelu>.