Jeesus on ylösnoussut

Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. Mutta totisesti, meidän sairautemme Hän kantoi, meidän kipumme Hän sälytti päällensä. 

Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. 

Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja Hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. 

Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei Hän suutansa avannut.

Ahdistettuna ja tuomittuna Hänet otettiin pois, mutta kuka Hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä Hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä. 

Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö Hän tuli kuoltuansa, sillä Hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa. 

Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet Hänen sielunsa vikauhriksi, saa Hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa.

Sielunsa vaivan tähden Hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. 

Tuntemuksensa kautta Hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa. 

Sentähden minä jaan Hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa Hän saalista jakaa; sillä Hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja Hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, 

Hän kantoi monien synnit, ja Hän rukoili pahantekijäin puolesta. Jesaja 53:3-12 

 

Istuin pääsiäisen juhlakokouksessa Viron Narvassa. Ajattelin siinä kokouksessa istuessani Jeesusta ja näin Hänet mielessäni riippumassa ristillä, verisenä ja kärsivänä. 

 

Jotenkin se kosketti minun sisimpääni. Olen kyllä kuullut monet kerrat saarnoissa sekä lukenut monet monet kerrat raamatusta, kuinka Herra Jeesus maksoi minun syntivelkani ristillä.

 

Sitä miettiessäni ajattelin, että minun pitäisi olla siinä Hänen sijastaan, ryövärien tavoin rangaistuna. Eikä Hänen! 

 

Minä olisin siinä täysin oikeutetusti, sillä olenhan tehnyt Jumalan tahtoa vastaan niin monin tavoin. En monesti ole elänyt niin kuin tiedän Hönen tahtonsa olevan. Minulle kuuluisi tuo rangaistus. Mutta Hän on ristillä minun tähteni, että syntini sovitettaisiin ja minulla elämä olisi. 

 

Toinen ristillä riippuvista pahantekijöistä herjasi häntä: “Etkö sinä ole Kristus? Pelasta itsesi ja meidät!” Mutta toinen nuhteli häntä: “Etkö sinä edes pelkää Jumalaa, vaikka olet saman tuomion alainen? Me kärsimme oikeudenmukaisesti, saammehan ansaitsemamme palkan teoistamme, mutta tämä ei ole tehnyt mitään pahaa.” Ja hän sanoi: “Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.”

Jeesus vastasi hänelle: “Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.” Luuk 23:39-43 

 

Mutta niin kuin ryöväri ristillä näki elämänsä pahuuden ja sai voimansa kääntää katseensa siellä ristiin naulittuun Jeesukseen ja huutaa Hänen armoansa sekä laittaa turvansa Häneen, joka voi iankaikkisesta kuolemasta pelastaa 

syntisen ihmisen...

 

Hän, Jeesus Kristus tuli väliin ja sanoi, Minä maksan hänen syntinsä, Minä maksan hänen rikoksensa… menneet, tämän päiväiset ja tulevat, jos hän pysyy Minussa. 

 

”Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää…” Joh. 15:5

 

Hän tuli ja otti minun paikkani, minun syyllisyyteni, syntini ja pahat tekoni. Hän sovitti minut Jumalan edessä niin, että velkakirja, syntiluettelo mitätöitiin. Niiden päälle lyötiin verinen leima ”maksettu” 

 

Niin paljon Jumala rakasti minua, että tällaisen ansiottoman miehen rikkomukset Hän tahtoi ja antoi anteeksi ja kutsui, sekä otti lapsekseen. Uuteen elämään, uudesti syntyneeseen ihmiseen, Jumalan lapsuuteen. 

 

Samoin Hän vielä tänäänkin kutsuu sinua yhteyteensä. Hän on avannut tien Jumalan yhteyteen… pääsiäisen sanoma julistaa Jeesuksen ristillä

huutamansa sanat… ”Se on täytetty!” syntien hinta on maksettu, hauta on tyhjä ”Jeesus on ylösnoussut!!!”

 

”Hän ei ole täällä, sillä Hän on noussut ylös, niin kuin Hän sanoi.” Matt, 28:6

Palmusunnuntai

Joh 12:12 Seuraavana päivänä levisi tieto, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin. Kaupunkiin oli kerääntynyt paljon väkeä, ja ihmiset ottivat palmunoksia ja lähtivät Jeesusta vastaan. He huusivat:

»Hoosianna!

Siunattu se, joka tulee Herran nimissä,

siunattu Israelin kuningas!»

Jeesus huomasi aasin varsan ja istuutui sen selkään, niin kuin oli kirjoitettu:

»Älä pelkää, tytär Siion!

Kuninkaasi saapuu

aasin varsan selässä.»

Palmusunnuntai käynnisti kristittyjen suurimman juhlan, Pääsiäisen, joka avasi tie Golgatan ristiltä Jumalan yhteyteen ja syntien sovitukseen. Se on valtava ilo sanoma, vaikka se on traaginen ja synkkien tapahtumien näyttämö.. petosta, pahuutta, kuolemaa, pelkoa ja toivottomuutta…

 

Palmusunnuntai käynnisti Jumalan suunnitelman missä uhrikaritsa, Jumala itse, uhrattiin syntisen ihmisen edestä… vaikka me olemme syntisiä on Jumala pojassaan tehnyt sovituksen, kuin olisimme synnittömiä Jumalan edessä, sillä Hän katsoo meitä Jeesuksen kautta, eikä sitä, millaisia me todellisuudessa olemme

 

Maailma valmistautuu pääsiäiseen ja

monet uskovat paastoavat ja viettävät hiljaista viikkoa. evan­ke­liu­mi­teks­tit ker­to­vat siinä Kris­tuk­sen nöyr­ty­mi­ses­tä ja alen­tu­mi­ses­ta: 

 

”Ol­koon teil­lä­kin sel­lai­nen mie­li, joka Kris­tuk­sel­la Jee­suk­sel­la oli. Hä­nel­lä oli Ju­ma­lan muo­to, mut­ta hän ei pi­tä­nyt kiin­ni oi­keu­des­taan ol­la Ju­ma­lan ver­tai­nen vaan luo­pui omas­taan. Hän ot­ti or­jan muo­don ja tuli ih­mis­ten kal­tai­sek­si. Hän eli ih­mi­se­nä ih­mis­ten jou­kos­sa, hän alen­si it­sen­sä ja oli kuu­li­ai­nen kuo­le­maan as­ti, ris­tin­kuo­le­maan as­ti." (Fil. 2:5-8)

 

Jee­sus ei pidä kiin­ni oi­keuk­sis­taan ei­kä val­las­taan. Hän luo­puu omas­taan, ot­taa or­jan muo­don, alen­taa it­sen­sä, on kuu­li­ai­nen ris­tin­kuo­le­maan as­ti. Hän kär­sii ja kuo­lee so­vit­taak­seen ih­mis­ten syn­nit ja voit­taa kuo­le­man va­paut­taak­seen mei­dät syn­nin val­las­ta ja antaakseen meil­le elä­män.

 

Ainoastaan Jeesuksen sovitus avasi meille tien Isän Jumalan luo. Vaikka  ihmisten moraali ja arvot olisivat hyveelliset ja kristilliset, niin niitä noudattamalla ei yksin pelastuta, niiden mukaan eläminen antaa kyllä laadukkaamman ja paremman elämän, mutta on vain yksi pelastumisen edellytys..

 

Tarvittiin syntiemme sovitus ja vain synnitön voi olla syntiselle sovittaja ja tästä pääsiäinen maailmalle julistaa, synnitön Jumalan poika tuli syntisen ihmisen tekojen seuraukset maksamaan ja sovittamaan. 

 

Itse, omassa ruumiissaan, hän »kantoi meidän syntimme» ristinpuulle, jotta me kuolisimme pois synneistä ja eläisimme vanhurskaudelle. »Hänen haavansa ovat teidät parantaneet.»

1. Pietarin kirje 2:24

 

Juhlittava pääsiäinen muistuttaa meitä siitä, että teoilla, meistä ei kukaan yllä Jumalan arvoihin, moraaliin ja Pyhyyteen niin, että voisimme ansaita pelastuksen teoillamme, sillä yksikin tehty, pienikin synti elämän aikana, sulkee Jumalan taivaan portit… sillä yksikään synti ei voi päästä taivaaseen, sillä Jumala on Pyhä, eikä Hän voi sallia yhtään syntiä… jos taivaaseen  päästettäisiin syntinen tai yksikin synti, se ei enää olisi taivas… 

 

Jos olet aiemmin varastanut kaupasta mutta myöhemmin tehnyt parannuksen ja maksanut aina sen jälkeen ostoksesi rehellisesti, se ei kuittaa aiempaa rikostasi tekemättömäksi…

 

Tästä pääsiäinen meille kertoo ja julistaa… Synnitön Jumalan poika tuli syntisen ihmisen tekojen seuraukset maksamaan ja sovittamaan.  

 

Lasku on maksettu, Jeesuksen kuoleman kautta, niin kuin uhrieläin antoi henkensä syntien sovittaja antoi Jeesus oman ruumiinsa meidän edestämme. Jumala katsoo meitä nyt Jeesuksen sovituksen kautta, eikä tekojemme kautta, kuin emme olisi koskaan syntiä tehneetkään. 

 

Eli, Jeesus on ihmisen ainoa pelastus, Hänet kuolemaansa, Hänen sovitukseensa vedoten, Hän antaa synnit anteeksi sekä antaa voiman tulla Jumalan lapseksi. Silloin saat kokea uudesti syntymisen ihmeen, joka antaa voiman lähteä Jeesusta seuraamaan ja Hänen tahtoansa elämässäsi täyttämään. 

 

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista.

1. Pietarin kirje 1:3

 

Jeesus on tie, totuus ja elämä, Jeesus on ylösnoussut

Valitse, kuolema tai elämä

Viime aikoina on useampi ystäväni ja tuttavani lähtenyt ajasta iäisyyteen. Äsken hän oli meidän kanssamme ja yhtäkkiä, häntä ei enää olekaan. 

Eräskin ystävä, joka kävi meillä viikottain kylässä. Kun vein hänet kotiin, en osannut ajatella, että se oli viimeinen kohtaaminen hänen kanssaan. Viimeinen heippa, viimeinen katsekontakti, viimeinen auton oven avaus ja hän oli poissa. 

 

Elämä kuluu nopeasti ja jokainen meistä on hetken tässä ja mekin eräänä päivänä lähdemme ja paikkamme on tyhjä. Viimeinen heippa, viimeinen hymy ja käden puristus, viimeinen muisto. 

 

Jumala on määrännyt kehomme kuolemaan mutta sielu elää, me olemme kuolemattomia. Tämä keho on meillä lainassa, käytämme sitä hetkisen täällä lihassa ja Herra kysyy myöhemmin jokaiselta, miten me sitä vaalimme ja käytimme?! Ne ketkä ovat jo edeltä, kuoleman rajan ylittäneet rakkaamme, ovat elossa, enemmän kuin olivat ruumiissa eläessään. 

 

Ystävät, sukulaiset, tuttavat ovat kohdannut sen ketä hän rakasti ja palveli eläessään. 

 

Jeesus kertoo kahdesta miehestä…

 

Luuk 16:19-31 Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti. Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa. 

 

Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan. Huusi hän sanoen: 'Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!' Mutta Aabraham sanoi: 'Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa. Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän, vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme. 

 

Hän sanoi: 'Niin minä siis rukoilen sinua, isä, että lähetät hänet isäni taloon, sillä minulla on viisi veljeä - todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan'. Mutta Aabraham sanoi: 'Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä'. Niin hän sanoi: 'Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen'. Mutta Aabraham sanoi hänelle: 'Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös'."

 

Elämässä on kysymys siis enemmänkin siitä, miten minä elin ruumiissa ollessani. Rikkaan miehen vai Lasaruksen tavoin, jotka ulkoisesti, toinen oli ylellisyydessä ja toinen kärsi puutetta… se ei sinänsä tarkoita sitä, että jos olet rikas, olet automaattisesti matkalla kadotukseen tai kun olet köyhä ja kurja, niin automaattisesti olet silloin pelastettu ja matkalla taivaaseen…

 

Kyse on suhteesta Jumalaan, ei elämän tilanteeseen tai ulkoiseen olemukseen… Sillä kadotuksessa on niin köyhiä ja rikkaita, kuin on taivaassakin. 

 

Tärkein kysymys on elämässä, mikä suhde minulla oli Herran kanssa ja minkälaisen jäljen jätin itsestäni niihin ihmisiin, joiden keskellä elin? Iloittiinko kun viimein päästiin sinusta eroon vai jäikö joku sinua kaipaamaan?

 

Elämämme on kuin soitin tai kuin maalarin pensseli. Jumala ontanut lahjan mutta ihminen valitsee soittaako hän ylistyksen sillä Jumalalle vai lihallensa. Taiteilija valitsee sen mitä hän maalaa kuvaan. Niin ihmisetkin maalaavat ja käyttävät lahjaksi saamansa elämän oman tahtonsa mukaan. 

 

Jeesus ei meitä pakota valitsemaan himojen tai Hänen välillään… eikä meidän elämä ole ennalta valmistettua… kuka pelastuu tai kuka menetetään… Herra näkee yhdellä kertaa maailman alun ja lopun, ketkä elivät ja valitsivat Jumalan tien, oman itsekkään elämämme sijaan.

 

"Herra katsoo taivaasta ihmislapsiin nähdäksensä, onko ketään ymmärtäväistä, ketään, joka etsii Jumalaa." Ps.14:2-3

 

Hän on edeltä valmistanut tien, ettei kenenkään tarvitsisi, hävitä ja kuolla. 

 

Oma valintani on se, elänkö Herralle vai lihalleni. Hylkäänkö oman tahtoni, jotta voin itseni antaa Herran käyttöön, toisten hyväksi. 

 

Hautausmaalla meidät pian unohdetaan, rakkaat jotka meitä muistelevat, eräänä päivänä hekin ovat poissa. Muille hautakivemme on vain tuntematon nimi kivessä. Uskovalle, kuolema on kuin pukuhuone, minne menemme riisumaan maalliset vaatteemme ja pukeutumaan puhtaisiin valkoisiin vaatteisiin, jotka Herra on sinne edeltä jättänyt…

 

Maailma unohtaa meidän mutta se, joka laittoi turvansa ja antoi elämänsä Herran käsiin, sitä ei Herra koskaan  unohda, ei kuolemankaan jälkeen… 

Suolana ja valona

Raamatussa on tällainen kohta missä Jeesus puhuu kuulijoilleen… 

 

”Te olette maan suola; mutta jos suola kadottaa makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi”

 

”Te olette maailman valo. Ylhäällä vuorella oleva kaupunki ei voi olla piilossa; eikä kynttilää sytytetä ja panna vakan alle, vaan kynttiläjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.” 

Matt. 5:13—16.

 

Monet ajattelevat, että suolana oleminen on sitä, että sopivaan ja sopimattomaan aikaan arvostelemme, terävin kommentein huomauttelemme ja toimimme moraalisena poliisina toisille.

 

Suolan hinkkaaminen toisiin on joskus ihan paikoillaan, ainakin silloin, kun näemme Jumalan sanan vastaista elämää uskoviksi tunnustavissa ihmisissä, sillä se on rakkautta tuoda eksynyt takaisin oikealle tielle mutta siihen tulee olla ainoana motiivina todellinen välittämisen vaikutus, eikä se, että olemme joka paikkaan sanomassa sen viimeisen sanan. Sillä olemmehan me  itsekin omien heikkouksiemme kanssa lopulta samalla viivalla… 

 

Jeesuskin nuhteli sanan suolalla ja joskus kovin sanoinkin, hinkkasi kunnon karkealla meri suolalla, Hän teki sen kuitenkin rakkaudessa ja kärsivällisesti, haluten opettaa jotakin sen kautta. 

 

Minulle avautui joku aika sitten henkilökohtainen kokemus siitä, että mikä on tuo suola. 

 

Olen kyllä monesti edellä mainitun raamatun paikan lukenut ja monta saarnaa siitä elämän aikana kuullut mutta se avautui minulle ihan uudella tavalla… 

 

rakastaminen on se suola millä syntinen kääntyy ja tekee parannuksen… 

Rakastetuksi tuleminen ja anteeksi saaminen saa aikaan parannuksen ja todellisen kääntymisen Herran puoleen…

 

Olen pitänyt itseäni sellaisena ihmisenä, joka on hyväntahtoinen, ystävällinen ja mukava. En muistellut kärsimääni pahaa, vaan annoin nopeasti anteeksi… mutta sitten kauhukseni huomasin, että se lempeys ja rakkaus mitä luulin itsessäni olevan, ei tullutkaan minusta, vaan se olikin Pyhän Hengen voiman vaikuttamaa tekemistä minussa… huomasin, että jos etäännyn Jeesuksesta, niin minussa nousee rakkaudettomuutta, vihaa ja jopa inhoa niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat minua mustanneet ja vahingoittaneet… huomasin, että en minä ollutkaan niin hyvä luontoinen ja kestävä kun itsestäni luulin… 

 

Kristus minussa vaikuttaa puhtautta ja rakkautta ympärilleni… Jeesus on se, joka tekee minut suolaiseksi, sillä taivaallista, Jumalista suolaa ei ole meissä itsessämme, vaan mitä Pyhempää ja antautuneempaa elämää minä elän Herralle, sitä suolaisempi olen... olen rakkauden suola… 

 

Ymmärrän itsessäni, kuinka vaikea on rakastaa ja olla ystävällinen niille, jotka tekevät sinulle pahaa. Ne jotka jatkuvasti ilkeillä, valheellisilla puheilla ja kommenteilla loukkaavat sekä järjestävät sinulle ongelmia ja vaikeuksia.

 

Todellinen ystävä, uskon veli ja sisar on sellainen, joka puhuu hyvää sinusta silloinkin, kun sinä et ole paikalla. 

 

Pahaa tehtiin myös Jeesukselle, eikä Hän suutansa avannut, eikä kostanut kiusaajilleen… vaan katsoi heitä säälien,  rakastaen. Kiusaajiensakin teot Hän otti päällensä ja sovitti heidänkin synnit ristin puulla...

 

Kuinka voi olla ihmisten kesken valona, jos minulla ei ole mitään, mikä minussa antaisi valoa. Jos ihmisellä ei ole henkilökohtaista Jumala yhteyttä, hän ei voi heijastaa Jumalan sanan valoa rakkaudessa niille ihmisille kenen kanssa elää. 

 

Uskovaisen ihmisen sydämessä usko vaikuttaa rakkauden lähimmäisiin ja se näkyy ulospäin, hyvinä tekoina ja armeliaisuutena toisten ihmisten eduksi ja hyväksi.

 

Raamattu varoittaa meitä, että uskovatkin, lopun aikoina, menettävät suolaisuutensa ja sen kautta rakkauden ja jopa uskonkin. Niin kuin kaikkialla näemme, maailma on todella sekaisin, kaaoksessa ja ahdistus lisääntyy kaikkialla. Kukaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. 

 

Näistä päivistä on edeltä kerrottu raamatussa..

 

Luuk 12:52-53

Sillä tästedes riitautuu viisi samassa talossa keskenään, kolme joutuu riitaan kahta vastaan ja kaksi kolmea vastaan

 

…isä poikaansa vastaan ja poika isäänsä vastaan, äiti tytärtänsä vastaan ja tytär äitiänsä vastaan, anoppi miniäänsä vastaan ja miniä anoppiansa vastaan."

 

Erityisesti, nyt, näinä päivinä tarvitaan: yhtenäisyyttä, kestävyyttä ja vartijoita muurin aukkoihin… 

 

Silloin kun Pyhä elämä ja Jumalan tahdon mukaiset valinnat hyljätään. Suola menettää makunsa ja rakkaus monissa kylmenee… 

 

Tätä on nähtävissä monissa perheissä ja perheenjäsenten kesken. Paholainen ja synti haluaa troijan hevosen tavoin päästä muurien sisäpuolelle, perheen keskelle tuhoja tekemään. Silloin kun perhe on yhtä, on se muurien suojassa mutta jos turmelus pääsee sisäpuolelle, se kukistaa perheen… 

 

Jokainen kristitty on esikuva lähellä oleville. Perheen isä ja äiti ovat suuria esikuvia lapsille kristityn elämästä. 

 

Työkaveri on esikuva työpaikalla, opiskelija koulussa. Siellä missä olemme, sinä olet käyntikortti siitä mitä edustat. 

 

Ei ole siis ihan oma henkilökohtainen asiamme, se miten me elämme ja  vaellamme. Vaikutamme elämällämme ja valinnoillamme aina ympärillämme oleviin ihmisiin, joko hyvää tai pahaa. 

 

Jeesus ei tule kenenkään elämään väkisin. Hän on kohtelias gentleman, joka kolkuttaa sydämen ovelle missä kahva on sisäpuolella. 

 

Raamattu sanookin.. 

 

Apt 3:19

Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois