perjantai 13

Aamu lähti käyntiin vasemmalla jalalla, kahvi paloi pohjaan ja musta kissa juoksi tien yli – perjantai 13:tta on pidetty jo pitkään epäonnen päivänä länsimaisessa kulttuurissa.
Yhdysvaltalaisen aikakauslehti Timen mukaan useat folkloristiikan tutkijat uskovat perjantain 13. päivän pahan onnen juontavan juurensa viimeiseen ehtoolliseen. Jeesus ja hänen opetuslapsensa nauttivat ehtoollisen päivää ennen perjantaita, jolloin Jeesus ristiinnaulittiin. Huomionarvoista on myös se, että kolmastoista pöytään istuutunut opetuslapsi oli Juudas.
 
Perjantai 13:sta löytyy paljon merkintöjä kautta historian. Ensimmäinen tarkka merkintä epäonnen päivästä löytyy 1900-luvun alun Thomas W. Lawsonin novellista, jonka nimi on Friday the 13th. Ironista kyllä, Lawsonin mukaan nimetty laiva haaksirikkoutui myrskyssä vuonna 1907 perjantain kolmantenatoista. Kristillisestä tulkinnasta alkunsa saanut pahan onnen päivä laukaisi ilmiön, joka on saanut taikauskoisimmat amerikkalaiset välttelemään numero kolmeatoista hotellihuoneissa ja lentokoneriveillä sekä varomaan rakennusten 13. kerrokseen nousemista.
 
Suomessa perjantai kolmannentoista epäonni on uudempi ilmiö, joka on rantautunut maahan länsimaalaistumisen ja populaarikulttuurin myötä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistotutkija Juha Nirkko arvioi, että epäonnen päivää on tunnustettu koko itsenäisyyden ajan.
”Olemme oppineet päivän kulttuurisesti angloamerikkalaisten vaikutteiden kautta sitä mukaa kuin aiheesta on tehty elokuvia ja lehtiä. Luulen, että moni on oppinut päivän merkityksen esimerkiksi Aku Ankasta”, Nirkko sanoo. Esi-isämme eivät siis jättäneet kylvöä väliin perjantai 13. päivän vuoksi. Nirkon mukaan kaikissa kulttuureissa on olemassa kuitenkin hyviä ja huonoja numeroita sekä päiviä, joilla on oma merkityksensä.

13 on luonnollisesti huono lukema: kristinuskoon viitaten juuri 12 opetuslapsen määrä on täydellinen. Kuunkiertoja on vuodessa 12 ja numero 12 on jaollinen numeroilla 2, 3, 4 ja 6. Kahtatoista seuraava alkuluku 13 sen sijaan on jaollinen vain numeroilla 1 ja 13, mikä tekee siitä ylimääräisen ja huonon.
Joissakin maissa numeroa 13 pidetään onnennumerona. Esimerkiksi Italiassa perjantai 17. on huomattavasti pelottavampi kuin kolmastoista päivä. Kreikassa ja latinalaisamerikkalaisissa kulttuureissa puolestaan tiistai 13:tta pidetään pahaenteisenä.
 
”Suomessa hyviä numeroita ovat olleet 3 ja 9. Jostakin syystä sanonta ’kolmas kerta toden sanoo’ on erityisen tärkeä – esimerkiksi kristinuskossa on huomioitu kolmiyhteys. Vuosien varrella tieto on välittynyt sukupolvelta toiselle ja elää vieläkin sananlaskussa”, Nirkko pohtii.
Hyvät ja huonot päivät voivat liittyä myös oman suvun henkilökohtaiseen tapahtumahistoriaan – joillakin päivillä on paha kaiku. Naimisiin mennessä voidaan myös pohtia ulkoisia seikkoja, kuten sitä, mikä päivä näyttäisi hyvältä mennä naimisiin.
 
”Jos jokin esine ei toimi, todetaan sen olevan maanantaikappale. Pyhätyöllä puolestaan ei ole siunausta, sunnuntaina ei olisi hyvä tehdä töitä. Nurinkurisesti perjantai on nykyään huippupäivä: atodetaan, miksei aina voisi olla perjantai. Silti perjantai ja 13. päivä yhdistyvät epäonniseksi”, Nirkko sanoo.
 
Maanantaita on pidetty kurjana päivänä jo vuosisatoja. Nirkon mukaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistosta löytyy 1800-luvulta peräisin olevia tokaisuja, joissa todetaan, että ”olisipa aina kesä ja sunnuntai, eikä koskaan talvi ja maanantai”.
”Vanhaan aikaan maanantai on ollut entistäkin ankeampi, sillä sunnuntai oli viikon ainoa lepopäivä. Kun viiden päivän työviikkoon siirryttiin 70-luvulla, korostui perjantain merkitys hyvänä päivänä”, Nirkko sanoo.
 
Kansanpsykologisesti selitettynä perjantai 13. kiinnostaa, koska päivä sattuu kalenteriin sopivan harvoin ja epäsäännöllisesti.
Kun kuukauden ensimmäinen päivä on sunnuntai, on kuukauden 13. päivä aina perjantai. Tämä sattuu joka vuosi ainakin kerran, kuten myös tänä vuonna. Enimmillään 13. päivä sattuu perjantaille kolmesti vuodessa.
 
Monet pitävät perjantai 13. päivän pahaenteisyyttä lähinnä taikauskona, mutta silti erilaiset uskomukset pysyvät tiukassa. Suomalaisille tyypillistä on varovaisuus: ei kannata leuhkia saavutuksistaan ennen aikojaan.
 
”Saako kokeen tuloksista leuhkia, ennen kuin on saanut tuloksen? Elvistelijää uhkaa kasvojen menetys ja epäonni, jos alkaa etukäteen hehkuttelemaan. Järjellä ajateltuna asialla ei ole kuitenkaan loppujen lopuksi mitään merkitystä – mutta silti uskomuksiin uskotaan”, Nirkko sanoo.

HS - Hanna Kärppä 13.5.2016

Kaksi veljestä

Oli kerran kaksi veljestä. Vanhempi veli oli hurskas ja hyvä mies, nuorempi oli lurjus. Vanhempi veli yritti usein taivuttaa nuorempaa muuttamaan tapojaan. Hän rukoili tämän puolesta, mutta kaikki oli turhaa. Teini-ikäinen poika luisui yhä syvemmälle syntiin. Eräänä päivänä hän ryntäsi vanhemman veljensä asuntoon veren tahrimin vaattein ja huusi; Pelasta minut! Poliisi ajaa minua takaa, olen tehnyt rikoksen! Veli ymmärsi tilanteen. Ei ollut paljoa aikaa ajatella. Hän sanoi rikolliselle. Vaihdetaan keskenämme vaatteita! Tuskin he olivat tehneet sen, kun poliisi ilmestyi paikalle ja tietenkin pidättivät vanhemman veljen, jolla oli veriset vaatteet yllään.

Tämä ei kuitenkaan puolustanut itseänsä oikeudessa, vaan sanoi; Kaikki vastuu rikoksesta on minun.
Tuomarit eivät epäilleet hänen syyllisyyttään, koska hänet oli tavoitettu rikospaikalta ja hänen vaatteissaan oli veritahroja. Hänet tuomittiin kuolemaan. Kun häneltä kysyttiin hänen viimeistä toivomustaan, hän vastasi; Minulla on vain yksi toivomus, nuoremman veljeni tulisi saada tämä hänelle osoittamani kirje juuri sillä hetkellä kun tuomio laitetaan täytäntöön.

Seuraavana päivänä nuori mies sai kirjeen ja luki. Tällä hetkellä minä kuolen sinun syntisi tähden, sinun verisissä vaatteissasi. Olen onnellinen voidessani antaa tämän uhrin puolestasi ja olen varma siitä, että tästä lähtien elät puhdasta ja pyhää elämää niissä vaatteissa, jotka jätin sinulle.

Tunnontuskat valtasivat nuorukaisen. Hän yritti estää teloituksen, mutta se oli jo myöhäistä. Kun hänen juomariveikkonsa tämän jälkeen yrittivät saada häntä mukaansa huonoille teilleen, hän vastasi; En voi enää tehdä mitään ilkitöitä näissä puhtaissa vaatteissa, jotka veljeni jätti minulle kuollessaan puolestani.

Jeesus tietää, että Hänen uhrillaan on samanlainen vaikutus sinuun.  Hän pelastaa sinut, kuinka syntinen oletkin. Anna elämäsi Hänelle.

Jos Juudas olisi tullut Jeesuksen luokse sen sijaan, että hän yritti sovittaa rumaa menneisyyttään rikos kumppaneidensa kanssa, me ehkä tuntisimme hänet tänään "pyhänä" Juudaana.

Jeesus pyyhkii syntimme pois niin kuin pyyhekumi virheen.

Richard Wurmbrand - Voittoisa usko  
 

Vanhempien vastuu lasten sielujen puolesta

Vanhemmilla on edesvastuu Jumalan kasvojen edessä siitä minkälaisilla teillä he ovat lapsiansa kuljettaneet. Isä joka ei ole kertaakaan rukoillut poikansa ja tyttärensä puolesta on syyllinen jos lapset sortuvat synnin poluille. Äiti jolla ei ole vakaata huolta lastensa pelastusasioista, on kerran raskaalla mielellä, nähdessään hänen poikansa ja tyttärensä joutuvan tuomiolle teosta, joka ansaitsee rangaistuksen...

Evankelista Moody kertoo eräässä saarnassaan kahdesta isästä. Toinen heistä asui Missisippi-joen varrella ja oli sangen rikas mies. Hänen poikansa sairastui eräänä päivänä ja kun tuo poika oli kuolemankielissä, tuli isä hänen vuoteensa ääreen. Poika kysyy; Onko minun nyt kuoltava? ja isä vastasi; On, on.. silloin poika loi tuskaiset silmänsä isäänsä ja sanoi; Jos minun on nyt kuoltava, niin minne minä joudun, sillä isä, sinä et ole kertaakaan rukoillut minun sieluni puolesta. Ja se oli totta. Isä ei ollut koskaan taistellut rukoustaistelua poikansa sielusta ja niin meni tämä poika iäisyyteen. Myöhemmin tuli tämä isä herätykseen. Hän tuli kääntymykseen ja puhuessaan eräässä kokouksessa hän sanoi; Minä antaisin kaiken rikkauteni, jos minun poikani tulisi niin kauaksi aikaa takaisin maanpäälle, että minä vielä kerran voisin rukoilla hänen sielunsa puolesta. Hänen tuntoansa poltti sangen raskaana se tietoisuus, että hänellä oli kerran poika, ainoa poika, jonka puolesta hän ei koskaan ollut rukoillut...

Isä syyttääkö sinua lapsesi kerran valkoistuimen edessä siitä, että sinä et neuvonut hänelle parempaa tietä? Sinä et rukoillut hänen puolestaan silloin kun hän olisi voinut tulla pelastetuksi. Pitääkö sinun lapsesi mennä kadotukseen sinun jumalattomuutesi tähden? ...ja Äiti, jolle Jumala on niin monet tilaisuudet antanut lasten kasvatuksessa. Kuinka usein sinä olet polvillasi ollut lastesi puolesta?

Jos Jumala saa antaa vanhemmille rukouksen hengen perheensä puolesta, pian alkavat seuraukset näkymään. Kääntymyksiä tapahtuu. Nuoret tulevat uskoon, he eivät voi pysyä maailmassa. Sellaisena tulena polttavat vanhempien rukoukset heidän omatunnoissaan.

Toinen isä mistä Moody mainitsee oli aivan päinvastainen. Hän kertoi, että kun tämä tuli kerran työstä kotiin oli vaimo häntä vastassa ja kertoi, että meidän poikamme on sairastunut ja viety sairaalaan ja lääkäri on sanonut, että hän pian kuolee. Niin he kiireesti menivät sairaalaan ja poikansa luokse. Isä laski kätensä kuolevan rakkaansa päälle ja tunsi kuinka kuoleman hiki oli jo pojan kasvoilla. Isä tuli niin murheelliseksi ja käänsi päänsä pois ja rupesi itkemään. Kun poika huomasi tämän, hän sanoi; Isä miksi sinä itket? Isä sanoi murtuneella äänellä; Poikani, minä en voi nähdä sinun kuolemaasi. Silloin pojan kasvot kirkastuivat ja hän sanoi; Jos minä nyt kuolen, isä, niin minä menen suoraan Jeesuksen luo, ja minä kerron, että sinä olet koko elämäsi ajan näyttänyt minulle tietä Jeesuksen luo. Siksi isä älä itke! Niin kuoli tuo nuorukainen ilolla Jeesuksen Kristuksen luokse. Hänellä oli ihana kertomus ajan rajan toisella puolella hurskaasta isästä, joka oli lapselleen kertonut paremmasta tiestä mitä maailma voi koskaan tarjota.

Voiko meidän kuolevat omaisemme viedä meistä tällaiset terveiset ajan rajan tuolle puolen?

Moody ja Eeli Jokinen      

Kasku

Päämiehet

Kerran istuivat samassa neuvottelupöydässä Usa´n presidentti, Britannian pääministeri ja Neuvostoliiton presidentti Bretsnev.

Siinä Herrakaisten juttuja puhellessa tokaisi yllättäen Usan presidentti, katsokaapa mitä sain tässä taannoin lahjaksi. Usan presidentti vetäisi hihansa ylös ja esitteli kultaista rannekelloa, kellon takakannessa oli teksti... Usan kansalta rakastetulle presidentille.

Britanian pääministeri oli vaikuttunut näkemästään ja hänkin vetäisi hihansa ylös ja esitteli hienoa hopeista kelloaan. Onko siinäkin joku viesti, kysyivät muut... tottakai tokaisi arvokkaasti rykäisten pääministeri ja luki... Britanian kansalta rakastetulle pääministerille...

Katseet kääntyivät Bretsneviin joka hieman häpeillen koetti katsella muualle ja vaihtaa äkkiä puheen aihetta. No millainen kello sinulla on tivasivat päämiehet. Hieman häpeillen Bretsnev raotti hihaansa josta paljastui kulunut vanha rannekello... jossa oli myös teksti.. Rakastetulle piispalle, Kontupohjan seurakunta... 

suomi 24 aleksialeksi

Voittaisinpa lotossa, saisinpa pääpotin.
Voisin ostaa hienon auton ja kännyköitä motin.
Ei tarviis tehä töitä, voisin juoda viinaa jatkuvasti.
Sikari ois aina suussa ja röökiä mieletön lasti.
Mitähän muuta mä rahoilla tekisin?
No kyllä mä varmaan sitten keksisin.
Hei mähän voisin ostaa huumeita, pilvee, pirii ja kokaa.
Monet on kyllä saanut yliannostuksen mut en mä mokaa.
Elämä olis rentoo eikä tarviis välittää mistään mitä maailmassa tapahtuu.
Vetäsin vaan huumeita ja kaikki olis niin huippuu.
Moni sanoo ettei raha tee onnelliseks, mut mä oon eri mieltä.
Mites mulla on asiat nyt, köyhänä oleminen on syvältä sieltä.
Huumeet tois ratkasun kaikkiin ongelmiin, sitä mieltä mä oon.
Vuoden sisällä mä saan sen lottovoiton, tuut sit vaikka kattoon.

Vuoden päästä...

En voittanut mutta sain pääpotin.
Ihmettelet varmaan mitä mä puhun.
No mä kerran Jeesuksen vastaanotin.
Jeesus mä oon rakastunu suhun!

Annoin elämän Jeesukselle jo ennen kun varsinaisesti aloin juomaan ja polttamaan.
Silloin mä vaan halusin pelastua enkä elää niin kuin Raamattu opettaa.
Ei voi pelastua jos ei halua seurata Jeesusta, en olis ollut silloin valmis kuolemaan.
Mut onneks tuli se päivä jolloin kaiken synnin tekemisen halusin lopettaa.

Halusin lopettaa, kun tajusin sen.
mun synnit tappo Jeesuksen.
Jumala uudisti mut silloin.
Olinkin jo oottanut milloin,
voisin lopettaa kaiken sen,
pahan, synnin tekemisen.
Tai no, en mä sitä voinu lopettaa,
mutta Jeesus mua tänäänkin opettaa.
En siis voinu lopettaa kokonaan,
koska kaikki on syntisiä luonnostaan.
Siks Jeesus kuoli ristillä,
että kaikki jotka uskoo Häneen ois ikuinen elämä.
Jeesus kärsi meidän kaikkien syntien takia,
siks Jeesuksen nimessä saa synnit anteeks.
En mä saanu tota riimitettyä mutta väliäkö sillä,
seuraa Jeesusta niin pääset taivaaseen kympillä!

Jeesus on mun Herra :) kuka sun?

suomi24 - aleksialeksi

ITTVH

ITTVH - Iän Tuoma Tarkkaavaisuuden

Vajaus -Häiriö. Näin se ilmenee:

Päätän pestä autoni. Lähtiessäni kohti autotallia huomaan postia eteisen

pöydällä. Päätän selata postin läpi ennen kuin menen pesemään autoa.

Tarkistan myös puhelimen vieressä olevat postiin menevät kutsu-kortit.

Laitan autonavaimet pöydälle ja rypistän roskapostin roskakoriin, joka on

pöydän alla. Silloin huomaan roskakorin olevan täynnä. Niinpä päätän

laittaa kutsut takaisin pöydälle ja käydä tyhjentämässä roskakorin.

Mutta sitten tajuankin, että kun kerran olen viemässä roskia ulos ja

roskalaatikko sattuu olemaan lähellä postilaatikkoa, voin aivan hyvin

laittaa kutsuihin ensin postimerkit ja viedä ne samalla laatikkoon.

Otan postimerkkikuoren esiin ja huomaan, että jäljellä on vain yksi

postimerkki. Lisää postimerkkejä on pöytälaatikossa työhuoneessani, joten

lähden kohti työpöytääni, jonka päällä huomaan cola tölkin, jota olin ollut

juomassa. Jotta en merkkejä etsiessäni kaataisi colaa pitkin pöytää, siirrän sitä

hieman syrjään. Huomaan, että cokis on alkanut hieman lämmetä ja päätän

viedä sen jääkaappiin. Matkalla jääkapille huomaan ikkunalla kukan, joka

kaipaa pikaista kastelua. Lasken cokiksen ikkunalaudalle ja huomaan

lukulasini, joita olen etsinyt koko aamun.

Ajattelen, että on varminta viedä lasit työpöydälleni heti sen jälkeen kun

olen kastellut kukan. Lasken lasit takaisin ikkunalaudalle ja menen

täyttämään kastelukannua kun siinä samassa huomaan TV:n kaukosäätimen. Joku

on jättänyt sen keittiön pöydälle. Tajuan, että illalla katsellessani

telkkaria tarvitsen kaukosäädintä, mutta todennäköisesti en muista, että se

on keittiön pöydällä, joten päätän viedä sen oikealle paikalleen kunhan vain

ensin kastelen kukat. Kaadan vähän vettä kukalle, mutta suurin osa läikkyy

lattialle.Joten, laitan kaukosäätimen takaisin keittiön pöydälle ja haen pyyhkeitä,

joilla kuivaan läikyttämäni veden. Matkalla liinavaatekaapille yritän

muistaa mitä olin tekemässä.

Päivän lopuksi: autoa ei ole pesty, kutsuja ei ole postitettu, roskista ei

ole tyhjennetty, lämmin cola on edelleen ikkunalaudalla, kukkia ei ole

kasteltu, postimerkkejä on edelleen vain yksi, en löydä television

kaukosäädintä enkä silmälasejani, enkä muista minne olen laittanut

autonavaimet. Miettiessäni, miksi mitään hommaa ei ole hoidettu tänään,

olen todella hämmentynyt, sillä olen ollut kiireinen koko päivän ja olen

todella väsynyt. Ymmärrän, että tämä on vakava ongelma ja aion hankkia

apua, mutta ensin tarkastan sähköpostini.....

Tee minulle palvelus, jookos? Lähetä tämä viesti eteenpäin kaikille

tutuillesi, sillä minä en muista keille tämä on lähetetty. ÄLÄKÄ NAURA! Jos

et vielä tunnistanut tästä itseäsi niin voit olla varma,että sekin päivä

tulee....ehkä nopeammin kuin arvaatkaan!

VANHENEMINEN ON PAKOLLISTA

AIKUISTUMINEN ON VAPAAEHTOISTA

ITSELLEEN NAURAMINEN ON TERAPEUTTISTA!

Jascuel YouTube Channel

jascuel youtube channel

Hoblaa...

Susitiainen

Lassia ja Leeviä

Rukous laulu

Muistan sen kuin eilisen

kun iltahetkellä polvistuen

yhdessä rukoillen

me kohtasimme Jeesuksen

Nyt se muisto on kaukainen

kuinka kaipaan, että sen uudestaan

kokea voisin

Keinujen äänen kuulin, se turvallisuutta toi,

nyt se vaiennut, kaukainen muisto vain on..

Saanko vielä kokea sen, kun yhdessä rukoillen

me kohtasimme Jeesuksen

On sydämeni kahtia ja tuska sisintä raastaa

Oi missä olette pienoiset, jotka sylissäni

tahtoisin kantaa..

Oi hyvä Jumala, veresi Sun, olkoon vapauttaja,

sanasi Sun

On vihollinen pettänyt, pelastuksen varastanut,

tilalle, tuskan, toivottomuuden antanut...

On Jeesus, joka tahtoo armahtaa, vihollisen teot poistaa,

antaa uuden alun ihmeellisen, tien iloon, rauhaan vieden

Silloin saan mä jälleen kokea sen, kun yhdessä

rukoillen, me kohtasimme jälleen Jeesuksen

Sakari Jake Sällinen 4-2016

Hatti Jahunen - Keksintöjä joita ei ole part2

Kevättä on jo ilmassa ja kalamiehillä alkaa mieli viedä virtaavien vetten ääreen

Tässä uusi keksintö suuria kalansaaliita ylös vetämään nimittäin

Katiska virveli

YRITTÄJÄ!!!

Oletko kyllästynyt lapioihin nojaaviin velttohousuihin?

Osta ketjuvartinen lapio niin alkaa hommat sujua...

Tempo perämoottori ;)

Käsikäyttöinen "moottori"saha

Valittaako naapurisi kovaäänisestä imuroinnistasi?

Tästä kuulokeliitännällä oleva imuri äänettömiin siivous hetkiin.

Voit imuroida asuntosi vaikka salaa yöllä ketään häiritsemättä...

Hatti Jahunen - Keksintöjä joita ei ole part 1

U-pultti ja mutteri

varmoihin kiinnityksiin

Pyörökanta pultti, mutteri ja avain 

Kupukanta pultti ja lusikka-avain

Kuusiokanta pultti ja mutteri

Lapsesi on sellainen millaiseksi hänet teet

Jos lapsi elää arvostelevassa ilmapiirissä, hän oppii ainaista arvostelua. Jos lapsi elää vihamielisessä ympäristössä, hän oppii tappelemaan. Jos lapsi elää pilkanteon keskellä, hän oppii olemaan vaiti. Jos lapsi elää häpeän kanssa, hän oppii, että on syyllinen.

Mutta jos…

lapsi elää luottamuksen ilmapiirissä, hän oppii kärsivällisyyttä. Jos lapsi elää saaden rohkaisua, hän oppii luottamaan. Jos lapsi elää saaden kiitosta, hän oppii antamaan arvostusta. Jos lapsi elää rehellisessä ilmapiirissä, hän oppii oikeudenmukaisuuteen. Jos lapsi elää turvallisessa kodissa, hän oppii uskoa näkymättömään. Jos lapsi elää saaden tunnustusta, hän oppii pitämään itsestään. Jos lapsi elää hyväksyttynä ja ystävyyden ilmapiirissä, hän oppii näkemään rakkautta.

tuntematon

Kännykkä Tamakochi

Meillä oli kotona lapsilla tämä virtuaali lemmikki 2000-luvun alussa. Vanhimmat tyttäreni leikkivät  tällä ja siinä oli eläinhahmo joka syntyi munasta. Siellä oli sitten joku kissan tai koiran pentu tms.

Sitä piti hoivata, ruokkia, lenkittää, leikkiä sen kanssa ja antaa aktiviteetteja. Jos laiminlöi näistä asioita se meni onnettomaksi ja tylsäksi ja jos ei ruokkinut se kuoli…

Tänä päivänä meillä on mieltein kaikilla tällainen tamakochi -à se on kännykkä, tabletti, läppäri, pelikoneet…

Sitäkin pitää kokoajan hoivata, minunkin kännykkä vaatii kokoajan huomiota ja räpläämistä.

Siihen tulee erifoorumeista viestejä, sähköpostia, uutisia, on facetimea ja messengeriä, skype, viber, whatapp, youtube, facebook, twitter ja niin edelleen… samalla se kertoo montako askelta olet ottanut, monta kilometriä olet päivänaikana kävellyt sekä monta kaloria olet polttanut… eikä se näy missään (ainakaan minussa) ellei sitten ohjelmassa ole bugi =D …paljonko painat ja kuinka kauan menee että muutut gotletista atleetiksi ja se muistaa kertoa senkin milloin pitää juoda vettä jne. ja tämä kaikki vaatii jatkuvaa hoivaa ja näpyttelyä tunnista toiseen niin että se haittaa jo työelämässä ja perheissä…

Miten lapset näkevät meidät? Monet isät ja äidit ovat jättäneet paikkansa perheissä. Vanhemmat räpläävät tamakochejaan. Eivät lapset näe isää rukoilemassa, lukemassa Jumalan sanaa saatikka keskustelemassa lastensa kanssa, jakamassa heidän murheita ja antamassa neuvoja heille…

Äidit… Ei riitä että lapset ovat vaatetettu ja ruokittu sekä taskurahaa annettu… missä on kahdenkeskiset keskustelut? Osaat kyllä keskustella facebookissa ihmisten kanssa ja jakaa asioitasi siellä mutta vieressäsi seisoo omat lapsesi jotka kaipaavat seuraasi, odottaen vuoroansa kertoakseen murheensa, tarpeensa… näyttääkseen mitä ovat piirtäneet, kirjoittaneet ja tehneet…
entäpä puolisot? Molemmat seurustelemassa mediassa mutta eivät omista yhteyttä parisuhteessa keskenään… perheet hajoavat kun ihastutaan mediassa vanhoihin heiloihin, työkavereihin ja kavereiden kavereihin ja puolisoihin… muttei omaan puolisoonsa omissa kodeissa

Tämä ajan varastaja on monessa suhteessa ollut monelle lankeamiseksi. Kaikki kiusaukset ja houkutukset ovat jatkuvasti käden ulottuvilla 24/7 haureus, väkivalta, juorut ja sen sellainen
moni uskova sisko ja veli on kaatunut tämän laitteen äärellä ja sen tuoma syyllisyys on saanut monen niin väkevän veljen ja siskon kädet laskemaan niin, että syyllisyys on saanut lopulta saatanan pettämänä menettämään uskonsakin niin kuin ovat monien miesten kädet laskeneet perheidensä puolesta kun yön pimeinä tunteina ovat liikkuneet haureellisilla sivustoilla, katsomassa pornoa ja alastomuutta...

Elämme kovia aikoja ja Herra etsii niitä uskollisia jotka menisivät muurin aukkoihin perheidensä suojaksi, seisomaan uskonpuolesta ja näyttämään maailmalle, että usko ei ole uskomusta vaan, että on oikeasti Jumala jolle meidän on tehtävä tili, on oikeasti Jeesus joka voi antaa uudestisyntymisen ihmeen ja voiman tulla Jumalan lapseksi. On Herra joka voi muuttaa olosuhteet ja voi muuttaa sydämen j vapauttaa riippuvuuksista mutta jos me istumme emmekä tee mitään niin ei mitään tapahdu mutta jos päätämme nousta ja tunnustamme syntimme ja teemme parannuksen antaa Hän voiman ja uuden alun…

Kaikki tyhjänä, eväät lopussa, on mulla kiviä repussa

Myrskyn keskellä voi vain huokaista kun on jäljellä sydän arkana kivusta

Ja sä annat mulle ristisi, kalliin Pyhän sovitus veresi ja

mä uskon Sinut Herraksi ylösnousseeksi

Ja Sä olet minun kanssani , kaikki päivät maailmanloppuun asti

ja mä saan sinun Pyhän Henkesi ilonlähteeksi.

Mitä ihmettä, kuinka kummassa, ei enää itketä on hymy huulilla

on nauru herkässä, tuntuu oudolta kun saa levätä sinussa

valinta on sinun ja minun…

Miten minusta tuli uskovainen?

Synnyin uudesti /tulin uskoon

heinäkuu 1993

Moni on kysynyt ja monesti ihmetellyt miten "järkevä" ihminen kääntyy uskovaiseksi ja ajattelin kertoa oman tarinani miten minusta tuli Jeesuksen seuraaja... Kuusankosken Mäkikylässä Jarno Sarén ja Jani Lindroos olivat kertoneet minulle Jeesuksesta ja rukoilleet paljon pelastumiseni puolesta. Minä tein parhaani huudattaakseni heitä huvin vuoksi keksimällä mitä hankalampia kysymyksiä, olinhan aina uskonut Jumalaan mutta, että ihan hihhuliksi en halunnut, vaan ajattelin, että uskon omalla tavallani ja se riittää mutta kävikin lopulta niin, että kerran hätäpäissäni olin lupautunut lähtemään heidän kanssaan seurakunnan nuorteniltaan, vain vapautuakseni kiusallisesta tilanteesta ja heidän evankelioimis intoilustaan. Ei minulla ollut yodellisuudessa minkäänlaista halua eikä aikomustakaan lähteä minnekään nuorten iltoihin etenkään uskovien järjestämiin. Niinpä eräänä perjantaina oli minulla taas väkeä kämpilläni ja kemut menossa, kunnes ovikello soi ja nämä ystävät olivat oven takana hakemassa minua nuorteniltaan. En voinut enkä kehdannut kieltäytyäkään heidän edessään, joten jätin kaverini kämpälle remuamaan ja lähdin heidän mukanaan valkealaan kouvolan helluntaiseurakunnan kesäpaikkaan suvirantaan. Olin aika "rankan" näköinen ulkoiselta olemukseltani nahkassa ja niitissä ja en tuntenut itseäni kotoisaksi "tavallisten" nuorten joukossa jotka olivat pukeutuneet t-paitoihin ja farkkuihin mutta nämä uskovat ystävät olivat kanssani saman henkisiä pukeutumisellaan ja tyylillään joten ajattelin, että eiköhän tästä jotenkin selvitä. Olin nuorena ollut väheksitty ja alistettu, aikuisten ja kiusaaja nuorten heittopussina, kunnes teinivuosina kapinointi ja kunnolla pataan saanti koulukiusaajalta pisti topin kaikelle nöyryyttämiselle ja alistamiselle. Ja silloin päätin, että nyt riitti, minua ei enää kukaan alista eikä käy minun päälle... Se kaikki johti siihen, että lensin pellolle alaikäisenä kodistani ja aloin viettämään huonoa elämää ja tekemällä "rohkeita" älyttömiä tempauksia, itsetuntoa nostaakseni ja ollakseni ihmisten edessä jotain. Ja niin lopulta saavutinkin sen ja olin kunnioitettu, ihailtu ja suosittu. Mutta kuitenkin sisimmässäni en ollut onnellinen... en ollut onnellinen lapsuudessa, en teininä ja kun oli päässyt aikuisten kahleista eroon kuvittelin onnen tien aukeavan, olevani itseni Herra... mutta ei se kuitenkaan tuonut elämääni sitä iloa ja rauhaa mitä toivoin löytäväni. Niin sitten kun monet kerrat sain riisua omassa yksinäisyydessäni tuhansien tilanteiden naamarin kasvoiltani ja olla omaitseni yritin etsiä iloa, onnea ja rauhaa. Olin lapsena lastenkodissa kuullut iltarukouksessa Jeesuksesta ja se iltarukous toi sisimpääni erikoista rauhaa kun joskus sitä yksinäisyydessä rukoilin.. levolle laske luojani... armias ollos suojani.. jos sijaltain en nousisi taivaaseen otathan tykösi... no lopulta löysin kuitenkin itseni sitten nuorten illasta ja hermostuneena polttelin röökiä ja odotin, että pääsen takaisin kavereiden luokse kotiini bilettämään ja niin lopulta uintien ja muiden oheistoimintojen jälkeen tuli hengellinen tilaisuus, istuin takarivissä kunnes nuorisotyöntekijä alkoi pitämään puhetta/saarnaa ja tapahtui merkillinen ihme.. hän alkoi kertomaan sana tarkkaan kaiken kansan edessä koko paikalla olevalle väelle siitä mitä minä yksinäisyydessä kotonani olin ajatellut, rukoillut ja puhunut. Säikähdin tilannetta sillä eihän kukaan voinut tietää mitä minä olin sanonut ja tehnyt salassa kenenkään näkemättä ja kuulematta.. mutta Jumala tiesi ja näki kaiken sen. Pyhä Henki laskeutui voimakkaana päälleni ja kun Jarno kysyi minulta haluaisinko antaa elämäni Jeesukselle, en voinut muuta kuin vastata myöntävästi... niin menin esille ja polvistuin "alttarilla" ja rukoilin nuorisotyöntekijän kanssa syntisen rukouksen... en minä siitä rukouksesta mitään muista tai sanoista mutta kohtasin siinä hetkessä Jeesuksen ja koin ihan fyysisesti Hänet edessäni ja siinä hetkessä tunsin kuinka se raskas syntieni taakka, kärsimykset, katkeruus kaikki otettiin pois minun päältäni ja koin olevani ensimmäistä kertaa elämässäni vapaa, olo oli niin keveä, että en ollut varma onko jalat vielä maankamaralla vai ei. Hyppelehdin ulkona metsässä sellaista riemua täynnä etten ole sellaista ennen enkä sen jälkeenkään tuntenut. Olin ennen uskoon tuloa kova kiroilemaan ja puhe lauseessani oli enemmistö kirosanoja kuin suomea mutta se ei ollut tehostettua puhetta vaan se oli minun suomenkieleni, sanoohan Raamattu, että sitä suu puhuu mitä sydän on täynnä... nyt kun olin saanut kokea uudestisyntymisen ihmeen ja syntini oli sovitettu niin samalla puhdistui sydänkin... kolme viikkoa tapahtuneesta nämä ystäväni kysyivät minulta, että oletko Jake muuten huomannut yhden asian, kysyin, että minkä? He sanoivat ettet ole kiroillut kolmeen viikkoon! En ollut itse edes tajunnut enkä edes huomannut mitä suulleni oli tapahtunut, tämä lujitti uskoani, että on todella tapahtunut, jotain ihmeellistä ja todellista. Ei kuvitelmaa ja luulottelua. Jeesus on kantanut monenlaisten elämän tilanteiden läpi senkin jälkeen... ei uskon elämä ole ainoastaan riemussa hyppelehtimistä täynnä iloa vaan on tässä paljon sotaa ja taistelua. Kaatuilua ja mokailua mutta Hän Jeesus on luvannut, että joka syntinsä tunnustaa ja tekee parannuksen, se saa armon ja anteeksi annon... ennen olin sotien, heikkouksieni ja taistelujen keskellä yksin omilla voimilla vääntämässä parhaani mukaan, yhä uudestaan ja uudestaan epäonnistuen mutta sen jälkeen kun Jeesus tuli elämääni, Hän on ollut uskollinen ja kaikki on kääntynyt aina lopulta hyväksi, vaikka olisi näyttänyt aluksi miltä. Kaikki kääntyy niiden parhaaksi jotka Jumalaa rakastavat... Nyt minulla on onni, ilo ja rakkaus.. ja elämän tarkoitus,, sitä turhaan etsin maailman muista tarjouksista mutta se ilo, onni, rauha  ja rakkaus oli vain hetkellistä ja yhä uudestaan petyin.. tervetuloa mukaan sinä, joka etsit tätä samaa, olet väsynyt yksin vääntämään ja olet monet iskut saanut elämässäsi ja kokenut pettymykset,  Hän Jeesus on luvannut ettei Hän ketään heitä pois kasvojensa edestä kuka Hänen puoleensa kääntyy vaan Hän mielellään on yhä kädet ojennettuina sinua kohtaan ja odottaa sulkeakseen sinut syliinsä ja pelastaakseen sielusi ja antakseen sinulle ikuisen elämän ja suunnan =)

Sielu ja henki, ruumis ja Pyhä Henki

Sielu ja henki

(hepr. nefe^s ja ruah, esiintyvät useasti VT:ssa, jossa niiden ero ei kuitenkaan ole yhtä ilmeinen kuin UT:ssa, jossa psykhe ja pneuma ovat selvästi erilliset). S. ja h. esiintyvät rinnakkain esim. «1. Tess. 5:23»:ssa. Paavali ensimmäisestä ja toisesta Aadamista puhuessaan erottaa toisistaan käsitteet "elävä sielu" ja "eläväksitekevä henki", «1. Kor. 15:45». Ei voida pitää näitten sanojen käyttöä pelkkänä puhetaidollisena lavennuksena, varsinkin kun myös «Hepr. 4:12» sanoo: "Jumalan sana erottaa s:n ja h:n."
Henki. UT:ssa pneuma (henki) merkitsee sekä tuulta, «Joh. 3:8», että henkeä, «Matt. 27:50». Nämä kaksi merkitystä sanalla olikin klassillisessa kreikassa. Uutta sisältöä sanalle antavat Jeesuksen sanat: "Jumala on henki." Sama merkitys on käsitteellä "Pyhä Henki" (esim. «Ef. 4:30»). Enkelit ovat henkiä. On myös olemassa "saastaisia henkiä". Mutta sanaa "henki" käytetään myös ihmisolemuksen tietystä osasta. Jumalaa on palveltava "hengessä", «Joh. 4:24». Vrt. myös «1. Kor. 2:11»; «Luuk. 24:39».
Siirtyessämme hengestä muuhun ihmisluontoon kohtaamme ensin käsitteen sielu. «1. Kor. 2:13»,«1. Kor. 2:14»:ssä "hengellisen ihmisen" vastakohtana on "luonnollinen" ("sielullinen") ihminen. Juudaan kirje («Juud. 1:19») mainitsee nimenomaan "sielullisen" ihmisen olevan "henkeä vailla". Hengen vastakohtana mainitaan liha, «Matt. 26:41»; «Room. 8:4-14». Vertaamalla Raamatun kohtia huomaa "sielullisen" ja "lihallisen" olevan sukulaiskäsitteitä.
Sana sydän (kardia) merkitsee Paavalilla samaa kuin "henki", esim. "sydämen ympärileikkaus Hengessä", «Room. 2:29». Vrt. «2. Kor. 1:22» ja «Room. 8:16», joista ilmenee, että sydän ja henki ovat Jumalan Hengen vaikutusalaa, sekä «Matt. 15:8» ja «Joh. 4:23», joissa ne samastuvat Jumalaa palvovana olentomme osana. Vrt. «Ap. t. 4:32»; «Luuk. 1:46». Raamatussa sydän ei ole tunteitten keskus; vain Jumalasuhteesta puhuttaessa sydän ja rakkaus yhdistyvät, vrt. «Matt. 22:37»; «Mark. 12:30»; «Luuk. 10:27». Sitä vastoin se esiintyy ajattelun tyyssijana, «Luuk. 9:47»; «Luuk. 21:14»; «Mark. 2:8». Tämä "sydämen" ja "hengen" samastaminen laajentaa käsitystämme jälkimmäisen sanan raamatullisesta merkityksestä. Henki siis on se, mikä ihmisessä on jumalallista. Henki on se alue, jossa usko asuu, se osa, jossa me voimme olla Jumalan lapsia, luontomme sisin osa, joka tekee meidät enkelien kaltaisiksi ja Jumalan sukulaisiksi.
Sielu on ulkonaisempi ihmisluonnon osa. Jumalaa ei koskaan nimitetä sieluksi eikä Kolminaisuuden kolmatta persoonaa "Pyhäksi Sieluksi". Kun henkeä ja hengellistä samalla tavoin mainitaan sekä luonnollisen, sielullisen että lihallisen vastakohtana, voi näitä viimeksi mainittuja pitää jossakin määrin toisintoina. Niinpä «Jaak. 3:15»:ssä mainitaan "maallista, sielullista, riivaajien viisautta". "Luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti", «1. Kor. 2:14». "Lihallinen" on turmeltu, «Room. 7:14»; «Gal. 6:8», heikko, «2. Kor. 10:4». Liha, mikäli se ei tarkoita pelkästään olentomme ruumiillista puolta, sisältää aina huonon vivahduksen: "Ei minussa, se on lihassani, asu mitään hyvää", «Room. 7:18». "Lihan mieli on kuolema", "vihollisuus Jumalaa vastaan", «Room. 8:6», «Room. 8:7». S. ja h. ovat siis olentomme eri osia.
Hengen toiminta on erityisen persoonallista. «1. Kor. 2:11» esittää sen itsetajunnan keskuksena. Hengen toimintoihin kuuluu myös usko. "Sydämellä uskoen", «Room. 10:10». Se on omantunnon tyyssija, «1. Joh. 3:20», «1. Joh. 3:21». Toiselta puolen kaikki, mikä liittyy ruumiin aisteihin ja älyyn, kuuluu sielun piiriin.
Ennen kääntymistapahtumaa ihminen on hengellisesti kuollut, «Ef. 2:1». Tämä tila ei merkitse mitään älyllistä puutetta, päinvastoin sanotaan tämän maailman viisaitten jääneen kutsumatta, ja sen, mikä oli mieletöntä maailmassa, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään, «1. Kor. 1:26-30». Tämä kuolema vallitsee vain ihmishenkeä, sitä ihmisolemuksen osaa, joka yksinään pystyisi seurustelemaan Jumalan kanssa. Luomisessa ihminen tuli Jumalan kuvaksi, mutta syntiinlankeemuksessa hän kadotti sen ja tuli hengellisesti kuolleeksi. Surkastuneen jäsenen tavoin tämä kuollut henki periytyi sukupolvesta sukupolveen. Se oli kuitenkin vain Jumalaan päin kuollut. Ihmisen sieluun ja ruumiiseen se suhtautui täysin toimivana. Luomisessa ihmisestä tuli "elävä sielu". Sielu tuli hänen jumalallista henkeänsä ja aineellista ruumistaan yhdistäväksi elimeksi. Ainakin Justinus Marttyyri opettaa selvästi näin. Meille säilyneessä katkelmassa, jossa puhutaan kuolleista nousemisesta, on sanat: "Ruumis on sielun asunto, sielu on hengen asunto." Samantapainen on lausunto, jonka hän antaa Tryfon sanoa: "Niin kuin ruumis ilman sielua on kuollut, on sielu kuollut ilman eläväksi tekevää henkeä."
Kolminaisuusoppi ei muodollisesti esiinny VT:ssa, mutta sen käyttämä kieli soveltuu kyllä kristillisiin käsityksiin kolmannen persoonan toiminnasta, kuten «1. Moos. 1:2»; «2. Aik. 15:1». VT mainitsee useassa kohdin ihmishenkeä, esim. «Job 32:8»; «4. Moos. 16:22». Sana nefe^s vastaa samalla tavoin miltei täysin UT:n psykhe-sanan käyttöä. Sen sijaan ei heprean sanaan "liha", basar, näytä liittyvän Paavalin kreikkalaisen vastineen sisältämää pahan vivahdusta. Kuten UT:n sydän (kardia) oli melkein rinnastettava pneuma-sanaan, on VT:n leb, sydän, miltei ruah (henki) sanan toisinto. "Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi", «Sananl. 3:5». Justinuksen mukaan: "Sydän tuntee sielunsa surun".

Ruumis

Raamatun näkemyksen mukaan ihminen on sielun ja r:n muodostama yhteys. Sen tähden Raamattu ei koskaan puhu väheksyvästi r:sta pitäen sitä halveksittavana. Ihmisen r. on alkuaan ollut kaunis, sillä ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, l Moos. 1. Se on "tehty ylen ihmeellisesti", «Ps. 139:14». Mutta syntiinlankeemuksen johdosta ihminen tuli kuolemantuomion alaiseksi. Lunastaakseen ihmisen katoavaisuuden kahleista Kristuksen täytyi tulla ihmiseksi, käydä maailmaan sisälle ihmisruumiissa. Sana tuli lihaksi, «Joh. 1:14». Tämä oli hänen sovitustyönsä edellytys, vrt. «Hepr. 2:14». Tässä kirkastetussa r:ssaan hän istuu Isän oikealla puolella kirkkaudessa, sillä siinä hän nousi taivaaseen, «Ap. t. 1». Hänen kirkastetussa r:ssaan ovat vielä näkyvissä Golgatan merkit, «Ilm. 5:6». Pelastus käsittää myös r:n, vrt. «1. Tess. 5:23». Se on pyhitettävä, «Room. 12:1» jne., ja se on Hengen temppeli, «1. Kor. 6:19». Lopulta se on nouseva kuolleista, «Room. 8:11», «Room. 8:23» jne. Se tulee Herran kirkastetun r:n kaltaiseksi, «Fil. 3:21».
R:n terveyteen Raamatussa kohdistetaan kylläkin huomiota, «Ps. 103:5»; «Jes. 40:31»; «1. Tess. 5:23»; «Hepr. 10:22»; kuitenkin alinomaa tähdennetään, että ehdottomasti on paljon tärkeämpää huolehtia sielun pelastuksesta kuin ruumiista, «Matt. 6:25»; «Matt. 10:28». Erityisesti on huolehdittava r:n siveellisestä puhtaudesta, «Room. 1:24»; «Room. 6:12» s., «Room. 6:19», sillä r:iimme ovat Pyhän Hengen temppeleitä, «1. Kor. 6:15», «1. Kor. 6:19»s. Kristittyjen tulee pitää r:nsa kurissa ja karttaa juoppoutta, haureutta ja mässäystä, «Jaak. 3:2»; «1. Kor. 9:27», ja antaa se hurskauden aseeksi Jumalalle, «Room. 6:13», «Room. 6:19», pyhäksi uhriksi, «Room. 21:1», jotta koko ihminen, sekä r. että sielu tulisi hänelle pyhitetyksi, «1. Kor. 7:34»; «1. Tess. 5:23». Ruumiin ylösnousemuksesta ks. <Ylösnousemus>. Vrt. myös <Sielu ja henki>.
Vertauskuvallisesti on seurakunta Kristuksen r., koska se on yhden (Kristuksen) hengen elähyttämä elimistö erilaisine jäsenineen ja tehtävineen, «Room. 12:5»; «1. Kor. 12:12» s. Kristus on tämän r:n pää, «Ef. 1:22» s.; «Ef. 4:15» s.; «Kol. 1:18». Jokainen kristitty omine erikoistehtävineen on tämän r:n jäsen, jota toiset eivät saa halveksia, «1. Kor. 12», sillä kaikki ovat kokonaisuuden kannalta tarpeen, «1. Kor. 12». Se, että Paavali hyvin runsaasti käyttää r.-käsitettä vertauskuvallisesti, johtunee siitä, että hänellä oli uskollisena matkakumppanina Luukas, "rakas lääkäri", «Kol. 4:14». Paavali sai paljon kärsiä, «2. Kor. 12:7», myös kivityksen ja ruoskimisen takia. Luther vertaa Kristuksen kirkkoa sairashuoneeseen. Ks. myös <Parantaja>.

Pyhä Henki

jumaluuden 3:s persoona, «Matt. 28:19»; «2. Kor. 13:13». P:n H:n persoona ilmenee hänen ominaisuuksistaan ja töistään. Hän on osallisena luomisessa ja siksi kaikkivaltias, «1. Moos. 1:2»; «Job 26:13»; «Job 33:4»; «Ps. 104:30». P. H. tekee ihmisille mahdolliseksi saada ja lausua jumalallisia ilmoituksia, «4. Moos. 11:25»; «2. Sam. 23:2». Jumala antaa omillensa P:n H:n, «Ps. 51:12»; «Joel 2:28»; «Miika 3:8»; «Sak. 4:6». Hän on pyhä, «Ps. 51:11», hyvä, «Ps. 143:10», tuomion ja puhdistuksen henki, «Jes. 4:4», Herran pelon h., «Jes. 11:2», armon ja rukouksen h., «Sak. 12:10». Näin ilmoittaa VT, jonka aikana P. H. toimii voimansa vapaudessa ilman ehtoja. UT:n aikana uskovat voivat saada P:n H:n. Jeesuksen kuoleman ja kuolleista nousemuksen siunaus on se, että hän lähetti P:n H:n asumaan uskoviinsa, «Joh. 7:39»; «Joh. 16:7»; «Ap. t. 2:33»; «Gal. 4:1-6». VT:ssa on ennustuksia tästä yleisestä Hengen vuodatuksesta, «Hes. 37:14»; «Hes. 39:29»; «Joel 2:28». Kansa saattoi vastustaa ja murehuttaa P:ää H:eä ja Jumala voi ottaa hänet poiskin, «Jes. 63:10»; «Jes. 32:15».
UT:ssa P. H. ilmoitetaan selvästi jumaluuden persoonana, «Joh. 14:16», «Joh. 14:17», «Joh. 14:26»; «Joh. 15:26»; «Joh. 16:7-15»; «Matt. 28:19». Jeesus opetti opetuslapsilleen, että he rukoilemalla Isää saisivat P:n H:n, «Luuk. 11:13». Puhuessaan poismenostaan Jeesus lupasi itse rukoilla Isää lähettämään P:n H:n, Puolustajan olemaan omiensa kanssa, «Joh. 14:16». Kuolleista noustuaan hän antoi oppilailleen P:n H:n, «Joh. 20:22», mutta kehotti myös heitä odottamaan Hengen vuodatusta, «Luuk. 24:49»; «Ap. t. 1:8». Helluntaina kaikki uskovat saivat P:n H:n, «Ap. t. 2:1-4». Sen jälkeen, niin kauan kuin evankeliumia saarnattiin vain juutalaisille, uskovat, joiden päälle apostolit panivat kätensä, saivat P:n H:n, «Ap. t. 8:17»; «Ap. t. 9:17». Kun sitten evankeliumia julistettiin pakanoillekin, tuli P. H. ilman ehtoja uskoville, «Ap. t. 10:44»; «Ap. t. 11:15-18». Kaikki uskovat ovat syntyneet Hengestä, «Joh. 3:3», «Joh. 3:6»; «1. Joh. 5:1», ja Henki asuu heissä tehden ihmisen ruumiinkin temppelikseen, «1. Kor. 6:19»; «Room. 8:9-15»; «Gal. 4:6», he ovat kastetut Hengellä, «1. Kor. 12:12», «1. Kor. 12:13»; «1. Joh. 2:20», «1. Joh. 2:27», ja siten sinetöidyt Jumalalle, «Ef. 1:13»; «Ef. 4:30». Uskovat saavat P:n H:n (tulevat kastetuiksi Hengellä), he saavat täyttyä Hengellä yhä uudestaan, «Ap. t. 2:4»; «Ap. t. 4:29-31»; «Ef. 5:18».
Jeesus on siinnyt P:stä H:stä, «Matt. 1:18-20»; «Luuk. 1:35»; saanut P:n H:n kasteessa, «Matt. 3:16»; «Mark. 1:10»; «Luuk. 3:22»; «Joh. 1:32», vaeltanut ja palvellut Hengessä, «Luuk. 4:1», «Luuk. 4:14». P. H. herätti Jeesuksen kuolleista, «Room. 8:11», ja on hänen todistajanaan armotalouden aikana, «Joh. 15:26»; «Joh. 16:8-11», «Joh. 16:13», «Joh. 16:14».
Jeesus esittää uskovan suhteen P:ään H:een kolmenlaisena: Henki on "teidän kanssanne", «Joh. 14:16», "teidän päällänne", «Luuk. 24:49», "teissä", «Ap. t. 1:8». Edellisissä tapauksissa tarkoitetaan Jumalan lähestymistä vakuuttamaan synnistä, «Joh. 16:9», kirkastamaan Kristusta, «Joh. 16:14», lahjoittamaan uskoa, «Ef. 2:8», ja uudistamaan, «Joh. 3:16». P. H. asuu "teissä", so. uskovissa, «1. Kor. 3:16», antaakseen voiton lihasta, «Room. 8:2-4»; «Gal. 5:16», «Gal. 5:17»; «Gal. 5:22», «Gal. 5:23», vahvistaakseen heikkouttamme, «Room. 8:26», innoittaakseen rukoukseen, «Ef. 4:18», antaakseen pääsyn Isän tykö, «Ef. 2:18», tehdäkseen uskovalle lapseuden selväksi, «Gal. 4:6», sovittaakseen sanaa pyhitykseksi, «Ef. 5:26»; «2. Tess. 2:13»; «1. Piet. 1:2», esiintyäkseen välittäjänä, «Ap. t. 9:31»; «Room. 8:26».
Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa, «Room. 8:9», eikä kukaan voi sanoa Jeesusta Herraksi, ellei puhu P:ssä H:ssä, «1. Kor. 12:3». Jumala ei anna Henkeä mitaten, «Joh. 3:34». P. H. on totuuden Henki, joka julistaa Jeesuksen omaa, «Joh. 15:26»; «Joh. 16:13».
Syntiä P:ää H:eä vastaan voi uskomaton tehdä pilkkaamalla, «Matt. 12:31»; «Hepr. 10:29». Uskova voi murehuttaa Henkeä sallimalla pahaa elämässään tai sydämessään, «Ef. 4:30», «Ef. 4:31», sammuttamalla Hengen tottelemattomuudella, «1. Tess. 5:19». Oikea suhde Henkeen on antautuminen Hengen ohjaukseen, aina valmiina sallimaan Hengen "panna pois" kaikki, mikä estää hänen vaikutustaan, «Ef. 4:31».
Jeesus sanoo, «Matt. 12:31», että Pyhän Hengen pilkkaa ei anneta anteeksi, vrt. «Mark. 3:29»; «Luuk. 12:10». Pyhän Hengen pilkka on paatumusta, joka kohdistuu ennen kaikkea pelastuksen prinsiipin, pyhityksen Hengen, kieltämiseen. Ne, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia, «Room. 8:14». Hengen työn pitää tapahtua jokaisen uskovan sydämessä, jos mieli heistä tulla Jumalan valtakunnan kansalaisia, niin että P. H. saa viedä heidät yhä enemmän salattuun elämään Kristuksessa, saattaa heidät inhoamaan heille luonnostaan rakasta syntiä ja vaeltamaan uskolle kuuliaisina. Tähdellisin merkitys P:llä H:llä on seurakunnan (ks. <Seurakunta>) henkenä, «1. Kor. 3:12». Alkuseurakunnan tietoisuus Hengen osallisuudesta oli niin korkea, että apostolikokous saattoi lausua: "P. H. ja me olemme nähneet hyväksi", «Ap. t. 15:28». Juuri seurakunnan henkenä P:n H:n vaikutukset saavuttavat laajimmat mittasuhteensa, mutta silloin häntä ei saa sekoittaa ihmisten inhimilliseen yhteishenkeen. P:n H:n virka, kuvaannollisesti puhuen, on valmistaa Karitsan morsianta, so. Kristuksen seurakuntaa, vrt. Eleasaria, joka valmistaa morsiamen Iisakille, «1. Moos. 24». Kun tämä P:n H:n valmistava armonaika loppuu, silloin ei enää mikään muu voi pidättää laittomuuden salaisuutta, «2. Tess. 2:6».
Hengen vertauskuvia ovat öljy, «Joh. 3:34»; «Hepr. 1:9»; vesi, «Joh. 7:38», «Joh. 7:39»; tuuli, «Ap. t. 2:2»; «Joh. 3:8»; tuli, «Ap. t. 2:3»; kyyhkynen, «Matt. 3:16»; sinetti, «Ef. 1:13»; «Ef. 4:30»; takaus, vakuus, «Ef. 1:14». Ks. <Voitelu>.