Johannes 17:9 Jeesus sanoi; "Minä rukoilen heidän puolestaan. Maailman puolesta Minä en rukoile, vaan niiden, jotka Sinä olet Minulle antanut, koska he kuuluvat Sinulle"
Raamattu
sanoo, että Jeesus rukoilee meidän puolestamme.. mutta moni kuitenkin rukoilee
tuskassa ja ahdituksessa anoen Jeesukselta, että oikeasti, rukoiletko Sinä myös minun puolestani, kun minusta ei tunnu, eikä se näy,
että Sinä rukoilisit...
Minulla
oli vaihe, missä tunsin pitkän aikaa, että olen, kuin pois sahattu oksa, kuivumassa ja kuolemassa ja olen ilman toivoa pelastumisestani. Mitä enemmän minä katsoin itseeni niin sitä
enemmän minä näin, että syntini ja epäonnistumiseni korostuivat kaikessa elämässäni, siinä mitä puhuin, kuinka käyttäydyin, mitä ajattelin ja tein...
Olin täysin varma, että olen pois heitetty, kelvottomaksi, keveäksi havaittu vailla toivoa, ilman armoa ja kaikki nämä minun syyllisyyteni, ne teot ja tekemättä jättämiset.. nekin vain todistihan vääjäämättä siitä, että peli on menetetty. Ja Jumalan sanakin, kun hain siitä lohtua, niin luin sieltä senkin kaiken minulle tuomioksi, enkä armoksi ja toivoksi.
Kunnes
eräänä päivänä näin näyn, roikuin ristillä, ryövärinä ja tuomittuna... tiesin olevan kuolemaan tuomittu, enkä
nähnyt muuta kuin filminauhana ne kaikki elämäni tilanteet, missä olin toiminut ja elänyt
väärin, tehnyt huonoja valintoja, joutunut vangiksi ja naulittavaksi ristiin vain enää odottamaan sitä väistämätöntä kuolemaa ja sen jälkeen rangasitusta ja tuomiota...
Mutta sitten tapahtui jotain... sain voimaa irrottautua katsomasta siihen missä minä olen epäonnistunut, langennut ja väärin toiminut ja kääntää pääni itsestäni, epätoivoisesta tilanteestani ja niin käänsin pääni ja katsoin minun sivulleni... näin kuinka itse Jeesus oli naulittuna ristille minun vierelleni minun kanssani...
Niin kuin ryövärikin ristillä näki elämänsä pahuuden ja sai voiman kääntää katseensa Jeesukseen ja laittaa turvansa Häneen, joka voi iankaikkisesta kuolemasta pelastaa syntisen... niin tapahtui minullekin siinä hetkessä... kuiskasin Hänelle, pelastathan minutkin...
Silloin tajusin, ettei ole kyse minusta mitä minä olen, voinut ja pystynyt, vaan siitä mitä Hän on tehnyt minun tähteni ristillä sovittaessaan minut ja koko maailman synnit...
Jeesus
puhui silloin, siinä hetkessä sydämelleni raamatun paikan...
"Room.11.
22: Katso siis Jumalan hyvyyttä ja ankaruutta: Jumalan ankaruutta langenneita
kohtaan, mutta hänen hyvyyttänsä sinua kohtaan, jos hänen hyvyydessänsä pysyt;
muutoin sinutkin hakataan pois.
23 Mutta nuo toisetkin, jos eivät jää epäuskoonsa, tulevat oksastettaviksi, sillä Jumala on voimallinen oksastamaan ne jälleen"
Minussa syttyi uskon kipinä, toivo, vaikka olisinkin sahattu pois, Hän voi oksastaa katuvan uudestaan... sahattu oksa ei siis olekaan tuhoon tuomittu, niin kauan kuin siinä on uskoa, elämän kipinä, vielä vihreät lehdet... vasta sitten kun se on kuivunut ja kuollut, niin se kootaan ja poltetaan... Silloin ei ole enää ole toivoa, kun ihminen on kuollut synneissänsä, eli niin kauan kuin olet elossa voi tehdä parannuksen ja syntisellä on toivoa...
Eli, Jos Jumala on meidän puolellamme ja sanallaan sen vakuuttaa, niin kuka voi olla meitä vastaan?
Minulle ja jokaiselle syntiselle on annettu lääke, ohje joka tepsii syntiseen luontoon... Joka syntinsä tunnustaa ja tekee parannuksen se saa armon. Jos siis olet toiminut näin, silloin olet syytön ja vapaa, olet armahdettu...
En siis enää...
Kysy neuvoa sydämeltäni sillä raamattu sanoo, että se on petollinen ja paha (Jer 17:9)
En
tunteiltani miltä minusta nyt tuntuu, sillä minun tunteeni ei ole luotettavia,
sillä niitä ohjaavat kokemukset ja järjen päätelmät
En katso tilanteita enkä olosuhteilta, sillä niitä ohjaavat voimat eivät usein ole minun hallittavissani, sillä meille elämässä tulee vastaan niitä, halusimme niitä tai emme
Mitä
siis voin tehdä...
Minä luotan Jumalan sanaan mitä se sanoo sillä se on ainoa luotettava ja siksihän meitä kutsutaankin... uskoviksi... tarraudun siihen uskossa ja luotamme sen lupauksiin
Ja
vaikka emme ymmärrä kaikkea Jumalan sanasta, niin ei meidän tarvitsekaan, jos
luen sitä uskossa, se aukeaa ja se puhuu, se opettaa, sillä se on elävä kirja... me
luotamme siihen, että se on totuus, uskothan sinäkin?
