Synnintunto

Mitä on synnintunto?

Synnintunto tarkoittaa sitä, että ihminen tulee tietoiseksi omasta synnistään Jumalan edessä. Hän ymmärtää, että jokin hänen ajatuksissaan, sanoissaan tai teoissaan on vastoin Jumalan tahtoa. Synnintunto on Pyhän Hengen työ ihmisen sydämessä.

 

”Ja kun Hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion.”

(Joh 16:8)

 

Synnintunto ei ole ainoastaan sitä, että ihminen tuntee tehneensä väärin. Se on syvempää ymmärrystä siitä, että tarvitsemme Jumalan armoa ja anteeksiantoa.

 

”Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois.” (Apt 3:19)

 

Kun ihminen tunnustaa syntinsä, hän voi kääntyä Jumalan puoleen, saa voiman tunnustaa syntinsä ja halun muuttaa suuntaansa.

 

Olen pohtinut sitä, että voiko synnintunnon menettää? Voiko mennä niin pitkälle, ettei enää kuule Pyhän Hengen ääntä ja varoituksen hälytyskelloja. 

 

Kirjoitin joku aika sitten paatumuksesta. 

 

Paatumus tarkoittaa sydämen kovettumista, jolloin ihminen ei enää halua kuunnella Jumalan ääntä, ottaa vastaan totuutta tai tunnustaa syntiään. Ihminen voi vähitellen tottua sellaiseen, minkä hän aiemmin tiesi vääräksi.

 

Paatumus ei tarkoita vain sitä, että ihminen tekee syntiä, vaan myös sitä, että hän torjuu Jumalan puhuttelun eikä halua tehdä parannusta: ”En halua muuttua, eikä minua kiinnosta, mitä Jumala sanoo.

 

Raamattu varoittaa siis sydämen paatumisesta ja voi käydä niin, ettei ihminen enää tunne synnintuntoa. 

 

Sillä ihminen ei voi omasta tahdostaan ja voimastaan tulla uskoon tai pelastua, vaan usko on Jumalan herättämä ja kutsu parannuksen tekoon. 

 

Tätä asiaa olen pohtinut omassa elämässäni, etenkin viimeaikoina ja olenkin siksi rukoillut, että Herra, älä ota minulta pois synnintuntoa. Sillä ilman synnintuntoa en voi kääntyä ja tehdä parannusta. 

 

Raamattu vahvistaakin… 

 

Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä.  (Joh 6:44)

 

Aito synnintunto johtaa aina sydämen muutokseen ja Jeesuksen seuraamiseen. 

 

Sillä Murtunut sydän sanoo: ”Herra, auta minua. En halua jäädä tähän, vaan tahdon seurata sinua.”

 

Kiitä Jumalaa siitä, että sinulla on herkkä omatunto. Sillä synnintunnon tarkoitus ei ole ajaa ihmistä epätoivoon, vaan johdattaa hänet tunnustamaan syntinsä, vastaanottamaan Jeesuksen anteeksianto ja elämään Jumalan yhteydessä.

 

Raamatun varma lupaus on, että…

 

”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi.”

(1. Joh 1:9)

Jeesus, kulmakivi

Elämässä uskovana voi kokea epäonnistumista palvellessa Herraa. 

Vaellus on voinut alkaa hyvinkin väkevästi mutta matkalla on ollut vaikeuksia eikä kaikki ole mennyt niin kuin olisi toivonut ja ajatellut. 

 

Se voi tehdä meidät ikään kuin alamittaisiksi Jumalan seurakunnassa ja uskovien keskellä. 

 

Olen miettinyt tällä viikolla tätä raamatun paikkaa…

 

(1 Kor 3:11–15) Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus. Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on.

Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan; mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi.

 

Jeesuksen varaan rakennetaan sen jälkeen, kun ihminen on tullut Jeesuksen omaksi.

 

Perustus ei ole ihmisen hyvät teot, uskonnollisuus, seurakunta, oma hengellisyys tai oma onnistuminen. Vaan Perustus on Jeesus Kristus.

 

Uskova ei pelastu siksi, että hän rakentaa tarpeeksi hyvän rakennuksen. Pelastuksen perustus on Kristuksessa. Sillä muuta perustusta ei kukaan voi laskea. 

 

raamattu sanoo, että on erilaisia rakennus aineita…

 

• 🥇 kulta
• 🥈 hopea
• 💎 jalokivet
• 🪵 puu
• 🌾 heinät
• 🌿 oljet

 

Nämä materiaalit kuvaavat sitä, millaista työtä, elämää ja palvelusta uskova on rakentanut Jeesuksen varaan. Sillä kaikki elämässämme rakentaminen ei ole samanarvoista, vaikka perustus onkin kaikille sama.

 

Sillä Aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan”

 

Uskovana en välttämättä aina itse näe, mikä minun elämässäni on ollut Jumalan tahdon mukaista ja mikä ei.

 

Silti minun ei tule keskittyä siihen, että miltä näytän ihmisten edessä, vaan miltä elämäni näyttää Jumalan edessä ja enemmän varmistua siitä, että Rakennanko minä elämääni Jeesuksen tahdon varaan ja toiminko Hänen tahtonsa mukaan. 

 

Tuli koettelee meitä elämän ajan eritavoilla mutta tulee päivä, jolloin ihmisen tekemän työn todellinen arvo tulee näkyviin. 

 

Kulta, hopea ja jalokivet kestävät hyvin tulta. Mutta Puu, heinät ja oljet palavat.

 

Kaikki se elämässämme, mikä on rakennettu Jumalan tahdon mukaisesti, kestää koetuksen. Ja se, mikä on ollut, vain ihmisen omaa rakentamista, se ei kestä.

 

Pelottavaa on se, että rakentama voi palaa ja kärsiä vahingon mutta Raamattu ei sano, että ihminen välttämättä menettää pelastuksensa, vaan se sanoo, että hänen työnsä voi osoittautua arvottomaksi ja hän voi kärsiä vahingon mutta, että Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi.

 

Eli se puhuu siitä, millaiseksi ihmisen rakennustyö osoittautuu, ei pelastuksesta. Ihmisen pelastus ei perustu siihen, että hänen rakennuksensa olisi täydellinen sillä Kristus on perustus. Sinun elämäsi on rakennus.

 

Me paljon ponnistelemme ja yritämme elää Jeesuksen mielen mukaan. Uskoon tullessamme ei meistä kukaan suunnitellut, että olisimme Jumalalle tottelemattomia, murehduttaisimme Pyhää Henkeä teoillamme tai pitäisimme Jeesuksen ristintyötä kohdallamme halpana. 

 

Ei, vaan me lupasimme uskollisuutta ja vakaasti sekä päättäväisesti seurata Herran polkuja. Kuitenkin monet ne päätökset ja lupaukset eivät menneet niin kuin suunnittelimme. 

 

Paljon suunnittelemamme ja rakentamamme ei ole mennyt niin kuin toivoimme eikä se kaikki ollut sellaista mitä Herra suunnitteli meille. Kuitenkin Pelastuksemme perustuu Kristukseen eikä omaan onnistumiseen tai voimaamme. 

 

Me rakennamme tulen kestävästi kun rakennamme Kristus kalliolle  Jumalan sanan varaan, rukouksen ja rakkauden sekä totuuden varaan. Olemme kuuliaiset ja palvelemme toisiamme. 

 

Hyljäten, oman kunnian, ihmisten hyväksynnän ja itsekeskeisyyden puut, oljet ja risut

 

Vaikka paljon siitä, mitä ihminen on rakentanut, osoittautuisi arvottomaksi, Kristus itse on edelleen perustus.

 

”Jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle.” Matt. 7:24

 

Kallio ei ole oma onnistumisemme. Kallio on Kristus. 

Silmät

Kun eri ihmiset katsovat samoja tilanteita tai tapahtumaa niin huomaamme heidän näkevän sen eri tavalla. Toiset näkevät pinnallisesti ja toiset taas paljon syvemmälle.  Vaikuttaa kuin heillä olisi eri silmät.

Onnettomuuden näkijöiltäkin poliisi kysyy useimmilta silmin-näkijöiltä mitä tapahtui ja tekee kaikista versioista  yhteenvedon selvittääkseen mitä todella tapahtui. 

 

Evankeliumeissakin kerrotaan samoista tilanteista eritavalla, joka vahvistaa meille lukijoille niiden asioiden todella tapahtuneen

 

Ateistien mielestä silmä on surkeasti suunniteltu, kuulema kameran linssi tehtaan asiantuntijat nauraisivat, kuinka kömpelösti se on kehittynyt, kun kuvakin on siellä väärinpäin

 

Viisastelijat, taas sanovat, että ei silmällä itsestään näe mitään, vaan aivot ne vaan siellä katselevat maailmaa ja niiden kautta ulos 

 

todellisuudessa silmä on niin monimutkainen, ettei sellaista ihminen pysty koskaan valmistamaan. Se on niin nerokkaasti suunniteltu, ettei ihminen voi edes käsittää miten se toimii. 

 

Kreationismista puhuvat veljet ovat tutkineet paljon Jumalan luomakuntaa ja ovat kumonneet evoluutio tarinat roskaksi, joka ei ole tiedettä vaan filosofiaa ja ideologiaa.

 

Mutta mitä Jumalan sana sanoo? Se sanoo, että silmä, se on ruumiin lamppu 

 

(Matt 6:22-23) Silmä on ruumiin lamppu. Jos siis silmäsi on terve, niin koko sinun ruumiisi on valaistu. Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys!

 

Eli se miten silmiä käytämme se ratkaisee vaelluksemme laadun 

 

Silmien kautta meidän elämään tulee houkutuksia ja kiusauksia, joko vanhurskautta tai syntiä, valinta on katsojan eli minun, se mitä sallin silmilläni katsoa…

 

Emme voi välttää näkemästä huonoja ja pahoja asioita mutta voimme estää sen että emme jää katselemaan niitä…

 

Sama ajatustenkin kanssa, en voi estää niitä tulemasta mieleeni mutta voin vastustaa niitä, niin etten ala niitä  kehittelemään.. niin kuin eräs saarnaaja sanoi...

 

En voi estää lintua lentämästä pääni ylitse mutta voin estää sen, ettei se tee pesää minun pääni päälle. 

 

Mitä siis teet silmilläsi?

Millaiset ne ovat? 

 

Onko ne, Ilkikuriset, viekkaat, flirttailevat, katkerat tai vihaiset... vai vilpittömät ja täynnä Jeesuksen rakkautta 

 

Eräs kokemukseni silmistä on kun kerran menin Kouvolan Prismaan ja katseet kohtasivat erään pimeydessä vaeltavan ihmisen kanssa, se oli meille molemmille kuin salaman isku, molemmat säpsähtivät, kun katseemme kohtasivat sillä kaksi eri maailmaa kohtasivat... 

 

Eräs entinen rikollinen käytti pilkallisesti uskovista sellaista termiä, kuin kiilusilmäiset uskovaiset… tarkoitti sellaisia silmiä, jotka olivat lempeät ja puhtaat, kirkkailla kyynelillä kostuneet  silmät, kun he puhuivat Jeesuksesta…

 

Ja kävi niin, että kun tämä rikollinen kohtasi myöhemmin Jeesuksen ja tuli elävään uskoon… hän ensimmäiseksi meni ja tarkasti itseänsä peilistä, niin hän näki siellä omat silmänsä, jotka olivat kiilusilmäiset ja hän iloitsi siitä suuresti… 

 

Kerrotaan eräästä uskovasta sokeasta miehestä, joka kertoi näkevän enemmän, kuin näkevät. Hän sanoi näkevänsä sydämen silmillä. Niillä näkee asioita, joita tavallisilla silmillä ei näe. Sillä näen elämässä toivoa ja ennen kaikkea Jeesuksen rakkauden minua kohtaan. 

 

Sydämen silmillä me näemme, että elämä ei lopu siihen, mihin me kuolemme. Meitä odottaa iankaikkinen elämä, ja sinne Jeesus on tullut kutsumaan meitä.

 

Raamatussa Paavali rukoilee, että Taivaallinen Isä ”antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän sydämenne silmät näkemään”.

 

(EF 1:18) …valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään. 

 

Onko sinulla sellaiset silmät jotka katsovat tätä maailmaa ja sen tarjoamia himoja ja haluja vai näkyykö niistä Jeesuksen rakastava katse, jotka sanoittakin koskettavat jokaista  ihmistä kenet tielläkin kohtaat?

 

(Ilm 3:18) Jeesus neuvoo meitä ostamaan silmävoidetta, jolla voidella sydämen silmät, jotta näkisimme.

 

Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.

 

(Hebr 12:1-2) …pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen… 

Rauhaa kaipaaville

Ystäväni kertoi minulle matkalla olevansa loistavalla tuulella. Kun on rauha sydämessä näkyy se ulospäin ilona ja hyväntuulisuutena. 

Mutta kaikilla ei ole rauhaa sydämessä ja tälläviikolla tuli vastaan ihminen joka oli syvästi ahdistuksessa… 

 

Ahdistus on tänä päivänä läsnä kaikkialla. Sitä on iltapäivä lehdet tulvillaan mutta sitä on myös uskovilla. 

Meille on kuitenkin annettu Jumalalta sana… sana joka vapauttaa ahdistuksesta… 

 

Anokaa niin teille annetaan, etsikää, niin te löydätte, kolkuttakaa, niin teille avataan, sillä jokainen anova saa ja etsivä lövtää, ja kolkuttavalle avataan." (Matt.7:7,8)

 

Usein tapaa henkilöitä , jotka haluaisivat saada rauhan ja pelastusvarmuuden. He kertovat etsineensä sitä, mutta eivät ole sitä saavuttaneet. Mutta kun tarkemmin kuuntelee heitä, saa pian huomata, että he eivät sittenkään ole etsineet koko sydämestään Herraa. He haluavat pelastuksen missä ei tarvitse luopua eikä tehdä parannusta mistään. 

 

Mutta Jumala on antanut Sanassaan varman lupauksen…

 

Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne

(Jer.29:13)

 

Jeesus on näyttänyt kadonneen lampaan vertauksessa, miten Hän etsii eksyneitä. Hän on osoittanut tuhlaajapojan kertomuksella, miten taivaallinen Isä tulee tuhlaajapoikaa vastaan, kun tämä ei enää jaksa lähemmäksi tulla. 

 

Koko Raamattu on täynnä kertomuksia Jumalan rakkaudesta syntisiä kohtaan. Me saamme sieltä varman vakuutuksen, että Jumala tahtoo pelastaa jokaisen ihmisen, eikä soisi kenenkään joutuvan kadotukseen. Nyt kuitenkin väittävät ihmiset, että Jumala ei ole heitä pelastanut, vaikka he sitä olisivat halunneet.

 

Kummanko on nyt vika, Jumalanko vai ihmisten?

 

Vika on siinä, että nämä ihmiset eivät koskaan ole kokonaan antautuneet Herran pelastettaviksi. Heillä on syntejä, joista he eivät ole halunneet luopua, ja siksi he eivät ole saaneet rauhaa. 

 

He haluaisivat tulla taivaaseen, mutta nauttia samalla maailmasta mahdollisimman paljon. Heillä on sellaisia ystäviä, joiden seura on heille vahingollista mutta he eivät halua luopua heistä. Toivomme voittavamme heidät Jumalalle mutta riskinä on, että he vievät meidät omalle tielleen. 

 

Kun tapaamme heitä ja huomaamme etteivät he tahdon kääntyä, ottaa vastaan evankeliumia vaan haluavat sotkea meidät sellaisiin asioihin jotka ovat Jumalan tahdon vastaisia on meidän lähdettävä pois mielummin, vaikka Jeesuksesta pilkkaa kantaen.

 

Mutta kun tämän totuuden esittää näille rauhaa kaipaaville ihmisille, pitävät he ristin tietä liian raskaana ja jäävät hiljalleen pois Herran luota. 

 

Ei tällainen ole mitään kokosydämistä Herran etsimistä! Kokosydäminen Herran etsiminen edellyttää, että me ilman mitään ehtoja antaudumme Jeesukselle, vaikka se maksaisi meille mitä. 

 

Me emme kysele: pitääkö minun tuosta ja tuosta synnistä luopua? Tulenko minä taivaan tiellä pilkatuksi tai häväistyksi Herrani tähden? 

 

Meillä on vain se yksi päämäärä: saada rauha sydämeen ja löytää Jeesus Kristus.

 

Monien ahdistusten syynä on tunnustamattomat synnit. On tekoja, jotka vaativat julkista tunnustusta ja parannusta. 

 

Jos me olemme rikkoneet jotakin henkilöä vastaan, niin meidän on mentävä pyytämään anteeksi ja sovittava asiamme. Jos olet varastanut joltakin, niin parannukseen kuuluu, että varastettu tavara viedään takaisin tai maksetaan ja sovitaan asianomaisten kesken sopimalla korvauksesta. 

 

Jos me tunnustamme syntimme, niin on Hän uskollinen ja vanhurskas, niin että antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä (1Joh. 1:9)

 

Olen joskus kuullut sanottavan: "Minähän voin joutua vankilaan, tai maksamaan suuret korvaukset jos tunnustaisin tekoni." Näin voi käydä ja se on oikeus ja tekojen seuraamus. Mutta parempi on olla Herran kanssa vankilassa ja maksaa tekojen seurauksia hyvällä omallatunnolla, kuin kulkea helvetin tietä vapaana ja hukkua sovittamattomana kerran kadotukseen. 

 

Näyttää siltä, että vasta silloin, kun ihminen panee kaikki Jumalan alttarille: kunniansa, maineensa ja koko elämänsä, niin näyttää siltä, että

vasta silloin hän etsii koko sydämestään Herraa.

 

Joillekin on sekin esteenä rauhaan pääsemiseen, ettei pilkan tähden liitytä uskovaisten joukkoon eikä tunnusteta julkisesti Jeesuksen nimeä. Jotkut tahtoisivat aivan kuin sala uskolla päästä taivaaseen. Mutta Jumalan armoa ei varasteta!

 

Vaikka pelastus on Jumalan armolahja, niin taivaan tiellä vaeltamiten maksaa. Jeesus on itse sanotut: 

 

”Sillä, joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, häntä myös Ihmisen poika on häpeävä, kun Hän Tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa" (Mark.8:38)

 

Jos me sen tähden olemme tunnustamatta Jeesusta Herraksemme, että säästyisimme maailman pilkalta tai vainolta, niin älkäämme luulko, että meitä Jeesuskaan tunnustaa kerran omaksensa. Jeesus ei usko itseään sellaiselle pelkurille. 

 

Meidän tulee kantaa Jeesuksen nimen tähden pilkkaa, jos Herra näkee sen meille tarpeelliseksi. 

 

Jos me tahdomme, tulla pelastetuiksi, ei meidän paikkamme enää ole maailmassa, vaan Jumalan omien joukossa. Jos Jeesus on meille rakas, silloin rakastamme myös Jeesuksen ystäviä.

 

Yksi ahdistuksen syy on siinä, että kannetaan pahaa, anteeksiantamatonta mieltä jotakin ihmistä kohtaan. Jeesus on kertonut kovasti ja ehdoitta tästä asiasta: 

 

”Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos teillä jotakin on toista vastaan, että Isännekin, joka on taivaassa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne. Mutta jos ette anna anteeksi, niin ei Isännekään, joka on taivaassa, anna teille anteeksi rikkomuksianne. 

(Mark. 11:25)

 

Kuinka me voisimme toivoa rauhaa sydämeemme, jos vielä itse olemme niin kovia, että saatamme pitää anteeksiantamatonta mieltä jotakin kohtaan. 

 

Sinulla ei tarvitse olla kuin tämä yksi syy, ja rauha ei tule sydämeesi. Rauha saadaan omaantuntoon, vain Jeesuksen veren sovituksella. Ja jollet siinä veressä saa syntejäsi anteeksi, olet rauhaton.

 

Omat teot ja ponnistukset eivät riitä. Raamattu näyttää selvästi, missä meillä on pelastus. 

 

Se ei ole kyyneleissämme, ei itkuissamme, eikä parannuksen teoissammekaan, vaan Jeesuksessa Kristuksessa. 

 

Ei ole muuta nimeä annettu, jossa me pelastuisimme. Ja jos sinä tahdot pelastetuksi tulla, vapautus syyllisyydestä, ahdistuksesta.. tulee sinun ymmärtää, että Jeesus Kristus on hankkinut sinulle täydellisen pelastuksen sovintokuolemassaan Golgatan ristillä. 

 

Hän on sovittanut sinun syntisi, Hän on maksanut sinun velkasi ja lunastanut sinut ikuiseksi omaisuudekseen. Hän on valmistanut sinulle puhtaat juhlavaatteet sitä hetkeä varten kun saat riisuuntua tämän elämän vaatteista. 

 

Pane täysi toivosi Häneen ja pakene Hänen avoimeen syliinsä, sillä tänäänkin Hän vielä vastaanottaa syntisiä, ahdistuksessa eläviä. 

 

…monella meillä on halu noudattaa näitä totuuksia, mutta puuttuu voima…

 

…voima tulee silloin kun me tulemme niin suureen voimattomuuden tuntemiseen, että se ajaa meidät hätääntyneinä Jeesuksen eteen pyytämään Häneltä Hengen voimaa ja täydellistä pelastusta…. ihmisvoimilla ei pitkälle päästä. Oma vanhurskaus  voidaan kyllä saavuttaa, mutta se ei kestä Jumalan edessä eikä etenkään kuolemassa.

 

Jos me haluamme saada pelastusvarmuuden, sellaisen joka kestää iäisyydessä, niin se saavutetaan armosta Jeesuksessa Kristuksessa. 

 

Se ei tarkoita sitä, että kun tullaan ensin paremmaksi, niin ihan kuin sillä ansaitsisimme pelastuksen… vaan Hän tahtoo, että sinä heittäytyisit sellaisenaan, kuin olet, Jumalan armosyliin. 

 

Jumala on sitten se, joka tekee jumalattomasta vanhurskaan. 

 

Kristuksen evankeliumi on sitten sinulle voimana kaikkia syntejä vastaan. Se muutaa sydämesi kokonaisesti palvelemaan Herraa. 

 

Se antaa voimaa tunnustamaan syntisi ja sopimaan riita-asiasi. Se tuo halua liittyä Jumalaan uskovien  joukkoon ja erota maailmasta. Se antaa myöskin voimaa tunnustaa Jeesuksen nimeä julkisesti maailman keskellä. 

 

Se muuttaa sydämen anteeksiantavaksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Sillä kun me itse saamme Herralta niin paljon anteeksi, tulee meille armahtava mieli muitakin kohtaan. 

 

Se on sitä evankeliumia, että Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa, eikä Hän lukenut heille heidän rikkomuksiaan, sillä Hän itse kantoi ja sovitti heidän syntinsä. 

Eeli Jokisen kanssa yhteisellä matkalla Jeesuksen seurassa...