Kaksi veljestä

Oli kerran kaksi veljestä. Vanhempi veli oli hurskas ja hyvä mies, nuorempi oli lurjus. Vanhempi veli yritti usein taivuttaa nuorempaa muuttamaan tapojaan. Hän rukoili tämän puolesta, mutta kaikki oli turhaa. Teini-ikäinen poika luisui yhä syvemmälle syntiin. Eräänä päivänä hän ryntäsi vanhemman veljensä asuntoon veren tahrimin vaattein ja huusi; Pelasta minut! Poliisi ajaa minua takaa, olen tehnyt rikoksen! Veli ymmärsi tilanteen. Ei ollut paljoa aikaa ajatella. Hän sanoi rikolliselle. Vaihdetaan keskenämme vaatteita! Tuskin he olivat tehneet sen, kun poliisi ilmestyi paikalle ja tietenkin pidättivät vanhemman veljen, jolla oli veriset vaatteet yllään.

Tämä ei kuitenkaan puolustanut itseänsä oikeudessa, vaan sanoi; Kaikki vastuu rikoksesta on minun.
Tuomarit eivät epäilleet hänen syyllisyyttään, koska hänet oli tavoitettu rikospaikalta ja hänen vaatteissaan oli veritahroja. Hänet tuomittiin kuolemaan. Kun häneltä kysyttiin hänen viimeistä toivomustaan, hän vastasi; Minulla on vain yksi toivomus, nuoremman veljeni tulisi saada tämä hänelle osoittamani kirje juuri sillä hetkellä kun tuomio laitetaan täytäntöön.

Seuraavana päivänä nuori mies sai kirjeen ja luki. Tällä hetkellä minä kuolen sinun syntisi tähden, sinun verisissä vaatteissasi. Olen onnellinen voidessani antaa tämän uhrin puolestasi ja olen varma siitä, että tästä lähtien elät puhdasta ja pyhää elämää niissä vaatteissa, jotka jätin sinulle.

Tunnontuskat valtasivat nuorukaisen. Hän yritti estää teloituksen, mutta se oli jo myöhäistä. Kun hänen juomariveikkonsa tämän jälkeen yrittivät saada häntä mukaansa huonoille teilleen, hän vastasi; En voi enää tehdä mitään ilkitöitä näissä puhtaissa vaatteissa, jotka veljeni jätti minulle kuollessaan puolestani.

Jeesus tietää, että Hänen uhrillaan on samanlainen vaikutus sinuun.  Hän pelastaa sinut, kuinka syntinen oletkin. Anna elämäsi Hänelle.

Jos Juudas olisi tullut Jeesuksen luokse sen sijaan, että hän yritti sovittaa rumaa menneisyyttään rikos kumppaneidensa kanssa, me ehkä tuntisimme hänet tänään "pyhänä" Juudaana.

Jeesus pyyhkii syntimme pois niin kuin pyyhekumi virheen.

Richard Wurmbrand - Voittoisa usko  
 

Vanhempien vastuu lasten sielujen puolesta

Vanhemmilla on edesvastuu Jumalan kasvojen edessä siitä minkälaisilla teillä he ovat lapsiansa kuljettaneet. Isä joka ei ole kertaakaan rukoillut poikansa ja tyttärensä puolesta on syyllinen jos lapset sortuvat synnin poluille. Äiti jolla ei ole vakaata huolta lastensa pelastusasioista, on kerran raskaalla mielellä, nähdessään hänen poikansa ja tyttärensä joutuvan tuomiolle teosta, joka ansaitsee rangaistuksen...

Evankelista Moody kertoo eräässä saarnassaan kahdesta isästä. Toinen heistä asui Missisippi-joen varrella ja oli sangen rikas mies. Hänen poikansa sairastui eräänä päivänä ja kun tuo poika oli kuolemankielissä, tuli isä hänen vuoteensa ääreen. Poika kysyy; Onko minun nyt kuoltava? ja isä vastasi; On, on.. silloin poika loi tuskaiset silmänsä isäänsä ja sanoi; Jos minun on nyt kuoltava, niin minne minä joudun, sillä isä, sinä et ole kertaakaan rukoillut minun sieluni puolesta. Ja se oli totta. Isä ei ollut koskaan taistellut rukoustaistelua poikansa sielusta ja niin meni tämä poika iäisyyteen. Myöhemmin tuli tämä isä herätykseen. Hän tuli kääntymykseen ja puhuessaan eräässä kokouksessa hän sanoi; Minä antaisin kaiken rikkauteni, jos minun poikani tulisi niin kauaksi aikaa takaisin maanpäälle, että minä vielä kerran voisin rukoilla hänen sielunsa puolesta. Hänen tuntoansa poltti sangen raskaana se tietoisuus, että hänellä oli kerran poika, ainoa poika, jonka puolesta hän ei koskaan ollut rukoillut...

Isä syyttääkö sinua lapsesi kerran valkoistuimen edessä siitä, että sinä et neuvonut hänelle parempaa tietä? Sinä et rukoillut hänen puolestaan silloin kun hän olisi voinut tulla pelastetuksi. Pitääkö sinun lapsesi mennä kadotukseen sinun jumalattomuutesi tähden? ...ja Äiti, jolle Jumala on niin monet tilaisuudet antanut lasten kasvatuksessa. Kuinka usein sinä olet polvillasi ollut lastesi puolesta?

Jos Jumala saa antaa vanhemmille rukouksen hengen perheensä puolesta, pian alkavat seuraukset näkymään. Kääntymyksiä tapahtuu. Nuoret tulevat uskoon, he eivät voi pysyä maailmassa. Sellaisena tulena polttavat vanhempien rukoukset heidän omatunnoissaan.

Toinen isä mistä Moody mainitsee oli aivan päinvastainen. Hän kertoi, että kun tämä tuli kerran työstä kotiin oli vaimo häntä vastassa ja kertoi, että meidän poikamme on sairastunut ja viety sairaalaan ja lääkäri on sanonut, että hän pian kuolee. Niin he kiireesti menivät sairaalaan ja poikansa luokse. Isä laski kätensä kuolevan rakkaansa päälle ja tunsi kuinka kuoleman hiki oli jo pojan kasvoilla. Isä tuli niin murheelliseksi ja käänsi päänsä pois ja rupesi itkemään. Kun poika huomasi tämän, hän sanoi; Isä miksi sinä itket? Isä sanoi murtuneella äänellä; Poikani, minä en voi nähdä sinun kuolemaasi. Silloin pojan kasvot kirkastuivat ja hän sanoi; Jos minä nyt kuolen, isä, niin minä menen suoraan Jeesuksen luo, ja minä kerron, että sinä olet koko elämäsi ajan näyttänyt minulle tietä Jeesuksen luo. Siksi isä älä itke! Niin kuoli tuo nuorukainen ilolla Jeesuksen Kristuksen luokse. Hänellä oli ihana kertomus ajan rajan toisella puolella hurskaasta isästä, joka oli lapselleen kertonut paremmasta tiestä mitä maailma voi koskaan tarjota.

Voiko meidän kuolevat omaisemme viedä meistä tällaiset terveiset ajan rajan tuolle puolen?

Moody ja Eeli Jokinen