Ja kun he lähestyivät kylää, johon olivat menossa, niin hän oli aikovinaan kulkea edemmäksi. Mutta he vaativat häntä sanoen: "Jää meidän luoksemme, sillä ilta joutuu ja päivä on jo laskemassa." Ja hän meni sisään ja jäi heidän luoksensa. Ja tapahtui, kun hän oli aterialla heidän kanssaan, että hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille. Silloin heidän silmänsä aukenivat, ja he tunsivat hänet. Ja hän katosi heidän näkyvistään. Ja he sanoivat toisillensa: "Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoitukset?" Ja he nousivat sillä hetkellä ja palasivat Jerusalemiin ja tapasivat ne yksitoista kokoontuneina ja ne, jotka olivat heidän kanssansa.
Luuk 24:28-33
Olen jo jonkin aikaa miettinyt kyseistä asiaa Milloin olen viimeksi kohdannut Jeesuksen? Ja mitkä ovat ne syyt etten päivittäin ole kohdannut Häntä! Milloin sinä olet viimeksi kohdannut Jeesuksen? ..oliko se tänään aamuhetkenäsi Hänen kanssaan seurustellessasi vai eilen tai kenties viimeviikolla vai oliko se viime kuussa vai silloin kun tulit uskoon???
On monia jotka ovat mukana seurakunnan toiminnassa ja käyvät tilaisuuksissa. Käyvät todistamassa ihmisille ja puhuvat kaikkialla Jeesuksesta mutta siitä on vuosia kun on kohdannut viimeksi Jeesuksen.
On valtava rakkaus Jeesusta kohtaan mutta voimattomuus ja heikkous vaivaavat! Mikä kylmentää uskovan hengen elämän? ..eikö juuri se ettei ole kohdannut henkilökohtaisesti Jeesusta? No miksi en ole kohdannut Häntä? Olen ajattelut sen johtuvan siitä ettei ole aikaa olla Jeesuksen läheisyydessä. Juuri nykyajan meteli ja virikkeiden runsaus riistävät ajan ja motivaation Jeesuksen kohtaamiselta.
On niin helppo käyttää aikaansa kaikkeen muuhun mutta jos pitää valita Jeesuksen etsimisen ja jonkin sen muun välillä niin… niin valitettavan usein tulee valittua se jokin muu asia ja ajateltua että kunhan ensin teen tämän asian niin sitten annan aikaani Jeesukselle rukoillen, lukien tms.
tai
voisiko kohtaamisen syynä olla tunnustamattomat synnit ihmispelon tai häpeän tähden, rukoilemisen vähentyminen tai voihan olla rukoustakin mutta puuttuuko siitä elävyys vai onko se muodollista ”tottumuksellista” vai opittua lorua? Olisi ikävä jutella ihmisen kanssa joka päivästä toiseen toistaisi prikuulleen minut kohdatessaan samat sanat… ei sellaisen kanssa kovin kauan jaksaisi seurustella.. vai mitä luulet?
tai Jumalan sanan tutkiminen… lukeminen ja tutkiminen ovat muuten ihan eriasioita. Lukeminen on viihteellistä, tutkiminen taas opiksi ottamista, ojentautumista sen mukaan. Ihminen syö ja juo joka päivä eikö niin? Jos ihminen ei syö niin kuolee aika nopeasti jos taas syö mutta ei juo niin silloinkin kuolee janoon. Eli molempia tulee tehdä joka päivä sekä juoda että syödä. Niin se on uskovankin elämässä joka päivä tulee syödä Jumalan sanaa Raamattua tutkien sekä juoda elämänlähteestä rukoillen ja seurustellen Herran kanssa. Jos siis teen vain toista niin uskonelämä nääntyy ja kuolee.
Miten saisin elämääni elävän yhteyden, voiman, ilon, sydämen palavuuden?
Todellinen parannuksen teko, Jeesuksen kuunteleminen hiljaisuudessa, rukous keskustellen Jumalan edessä se on ainut tie mikä pitää meidät Herran läheisyydessä….
Käy ja käyn miettimään asioiden tärkeysjärjestystä… mikä oikeasti on tärkeintä! Sielunvihollinen on ajan varastaja se tekee kaikkensa varastaakseen sen yhden ainoan elämämme… se ei tahdo että uskovat vahvistuvat vaan että he tuhlaisivat elämänsä kaikkeen muuhun kuin siihen mikä on Pyhää ja otollista Herralle.
Ei olla sellaisia!!! vaan… silloin meidän sydämemme on palava kun Hän Jeesus kulkee kanssamme!
Luuk 24:28-33
Olen jo jonkin aikaa miettinyt kyseistä asiaa Milloin olen viimeksi kohdannut Jeesuksen? Ja mitkä ovat ne syyt etten päivittäin ole kohdannut Häntä! Milloin sinä olet viimeksi kohdannut Jeesuksen? ..oliko se tänään aamuhetkenäsi Hänen kanssaan seurustellessasi vai eilen tai kenties viimeviikolla vai oliko se viime kuussa vai silloin kun tulit uskoon???
On monia jotka ovat mukana seurakunnan toiminnassa ja käyvät tilaisuuksissa. Käyvät todistamassa ihmisille ja puhuvat kaikkialla Jeesuksesta mutta siitä on vuosia kun on kohdannut viimeksi Jeesuksen.
On valtava rakkaus Jeesusta kohtaan mutta voimattomuus ja heikkous vaivaavat! Mikä kylmentää uskovan hengen elämän? ..eikö juuri se ettei ole kohdannut henkilökohtaisesti Jeesusta? No miksi en ole kohdannut Häntä? Olen ajattelut sen johtuvan siitä ettei ole aikaa olla Jeesuksen läheisyydessä. Juuri nykyajan meteli ja virikkeiden runsaus riistävät ajan ja motivaation Jeesuksen kohtaamiselta.
On niin helppo käyttää aikaansa kaikkeen muuhun mutta jos pitää valita Jeesuksen etsimisen ja jonkin sen muun välillä niin… niin valitettavan usein tulee valittua se jokin muu asia ja ajateltua että kunhan ensin teen tämän asian niin sitten annan aikaani Jeesukselle rukoillen, lukien tms.
tai
voisiko kohtaamisen syynä olla tunnustamattomat synnit ihmispelon tai häpeän tähden, rukoilemisen vähentyminen tai voihan olla rukoustakin mutta puuttuuko siitä elävyys vai onko se muodollista ”tottumuksellista” vai opittua lorua? Olisi ikävä jutella ihmisen kanssa joka päivästä toiseen toistaisi prikuulleen minut kohdatessaan samat sanat… ei sellaisen kanssa kovin kauan jaksaisi seurustella.. vai mitä luulet?
tai Jumalan sanan tutkiminen… lukeminen ja tutkiminen ovat muuten ihan eriasioita. Lukeminen on viihteellistä, tutkiminen taas opiksi ottamista, ojentautumista sen mukaan. Ihminen syö ja juo joka päivä eikö niin? Jos ihminen ei syö niin kuolee aika nopeasti jos taas syö mutta ei juo niin silloinkin kuolee janoon. Eli molempia tulee tehdä joka päivä sekä juoda että syödä. Niin se on uskovankin elämässä joka päivä tulee syödä Jumalan sanaa Raamattua tutkien sekä juoda elämänlähteestä rukoillen ja seurustellen Herran kanssa. Jos siis teen vain toista niin uskonelämä nääntyy ja kuolee.
Miten saisin elämääni elävän yhteyden, voiman, ilon, sydämen palavuuden?
Todellinen parannuksen teko, Jeesuksen kuunteleminen hiljaisuudessa, rukous keskustellen Jumalan edessä se on ainut tie mikä pitää meidät Herran läheisyydessä….
Käy ja käyn miettimään asioiden tärkeysjärjestystä… mikä oikeasti on tärkeintä! Sielunvihollinen on ajan varastaja se tekee kaikkensa varastaakseen sen yhden ainoan elämämme… se ei tahdo että uskovat vahvistuvat vaan että he tuhlaisivat elämänsä kaikkeen muuhun kuin siihen mikä on Pyhää ja otollista Herralle.
Ei olla sellaisia!!! vaan… silloin meidän sydämemme on palava kun Hän Jeesus kulkee kanssamme!
