Vanhemmilla on edesvastuu Jumalan kasvojen edessä siitä minkälaisilla teillä he ovat lapsiansa kuljettaneet. Isä joka ei ole kertaakaan rukoillut poikansa ja tyttärensä puolesta on syyllinen jos lapset sortuvat synnin poluille. Äiti jolla ei ole vakaata huolta lastensa pelastusasioista, on kerran raskaalla mielellä, nähdessään hänen poikansa ja tyttärensä joutuvan tuomiolle teosta, joka ansaitsee rangaistuksen...
Evankelista Moody kertoo eräässä saarnassaan kahdesta isästä. Toinen heistä asui Missisippi-joen varrella ja oli sangen rikas mies. Hänen poikansa sairastui eräänä päivänä ja kun tuo poika oli kuolemankielissä, tuli isä hänen vuoteensa ääreen. Poika kysyy; Onko minun nyt kuoltava? ja isä vastasi; On, on.. silloin poika loi tuskaiset silmänsä isäänsä ja sanoi; Jos minun on nyt kuoltava, niin minne minä joudun, sillä isä, sinä et ole kertaakaan rukoillut minun sieluni puolesta. Ja se oli totta. Isä ei ollut koskaan taistellut rukoustaistelua poikansa sielusta ja niin meni tämä poika iäisyyteen. Myöhemmin tuli tämä isä herätykseen. Hän tuli kääntymykseen ja puhuessaan eräässä kokouksessa hän sanoi; Minä antaisin kaiken rikkauteni, jos minun poikani tulisi niin kauaksi aikaa takaisin maanpäälle, että minä vielä kerran voisin rukoilla hänen sielunsa puolesta. Hänen tuntoansa poltti sangen raskaana se tietoisuus, että hänellä oli kerran poika, ainoa poika, jonka puolesta hän ei koskaan ollut rukoillut...
Isä syyttääkö sinua lapsesi kerran valkoistuimen edessä siitä, että sinä et neuvonut hänelle parempaa tietä? Sinä et rukoillut hänen puolestaan silloin kun hän olisi voinut tulla pelastetuksi. Pitääkö sinun lapsesi mennä kadotukseen sinun jumalattomuutesi tähden? ...ja Äiti, jolle Jumala on niin monet tilaisuudet antanut lasten kasvatuksessa. Kuinka usein sinä olet polvillasi ollut lastesi puolesta?
Jos Jumala saa antaa vanhemmille rukouksen hengen perheensä puolesta, pian alkavat seuraukset näkymään. Kääntymyksiä tapahtuu. Nuoret tulevat uskoon, he eivät voi pysyä maailmassa. Sellaisena tulena polttavat vanhempien rukoukset heidän omatunnoissaan.
Toinen isä mistä Moody mainitsee oli aivan päinvastainen. Hän kertoi, että kun tämä tuli kerran työstä kotiin oli vaimo häntä vastassa ja kertoi, että meidän poikamme on sairastunut ja viety sairaalaan ja lääkäri on sanonut, että hän pian kuolee. Niin he kiireesti menivät sairaalaan ja poikansa luokse. Isä laski kätensä kuolevan rakkaansa päälle ja tunsi kuinka kuoleman hiki oli jo pojan kasvoilla. Isä tuli niin murheelliseksi ja käänsi päänsä pois ja rupesi itkemään. Kun poika huomasi tämän, hän sanoi; Isä miksi sinä itket? Isä sanoi murtuneella äänellä; Poikani, minä en voi nähdä sinun kuolemaasi. Silloin pojan kasvot kirkastuivat ja hän sanoi; Jos minä nyt kuolen, isä, niin minä menen suoraan Jeesuksen luo, ja minä kerron, että sinä olet koko elämäsi ajan näyttänyt minulle tietä Jeesuksen luo. Siksi isä älä itke! Niin kuoli tuo nuorukainen ilolla Jeesuksen Kristuksen luokse. Hänellä oli ihana kertomus ajan rajan toisella puolella hurskaasta isästä, joka oli lapselleen kertonut paremmasta tiestä mitä maailma voi koskaan tarjota.
Voiko meidän kuolevat omaisemme viedä meistä tällaiset terveiset ajan rajan tuolle puolen?
Moody ja Eeli Jokinen
Evankelista Moody kertoo eräässä saarnassaan kahdesta isästä. Toinen heistä asui Missisippi-joen varrella ja oli sangen rikas mies. Hänen poikansa sairastui eräänä päivänä ja kun tuo poika oli kuolemankielissä, tuli isä hänen vuoteensa ääreen. Poika kysyy; Onko minun nyt kuoltava? ja isä vastasi; On, on.. silloin poika loi tuskaiset silmänsä isäänsä ja sanoi; Jos minun on nyt kuoltava, niin minne minä joudun, sillä isä, sinä et ole kertaakaan rukoillut minun sieluni puolesta. Ja se oli totta. Isä ei ollut koskaan taistellut rukoustaistelua poikansa sielusta ja niin meni tämä poika iäisyyteen. Myöhemmin tuli tämä isä herätykseen. Hän tuli kääntymykseen ja puhuessaan eräässä kokouksessa hän sanoi; Minä antaisin kaiken rikkauteni, jos minun poikani tulisi niin kauaksi aikaa takaisin maanpäälle, että minä vielä kerran voisin rukoilla hänen sielunsa puolesta. Hänen tuntoansa poltti sangen raskaana se tietoisuus, että hänellä oli kerran poika, ainoa poika, jonka puolesta hän ei koskaan ollut rukoillut...
Isä syyttääkö sinua lapsesi kerran valkoistuimen edessä siitä, että sinä et neuvonut hänelle parempaa tietä? Sinä et rukoillut hänen puolestaan silloin kun hän olisi voinut tulla pelastetuksi. Pitääkö sinun lapsesi mennä kadotukseen sinun jumalattomuutesi tähden? ...ja Äiti, jolle Jumala on niin monet tilaisuudet antanut lasten kasvatuksessa. Kuinka usein sinä olet polvillasi ollut lastesi puolesta?
Jos Jumala saa antaa vanhemmille rukouksen hengen perheensä puolesta, pian alkavat seuraukset näkymään. Kääntymyksiä tapahtuu. Nuoret tulevat uskoon, he eivät voi pysyä maailmassa. Sellaisena tulena polttavat vanhempien rukoukset heidän omatunnoissaan.
Toinen isä mistä Moody mainitsee oli aivan päinvastainen. Hän kertoi, että kun tämä tuli kerran työstä kotiin oli vaimo häntä vastassa ja kertoi, että meidän poikamme on sairastunut ja viety sairaalaan ja lääkäri on sanonut, että hän pian kuolee. Niin he kiireesti menivät sairaalaan ja poikansa luokse. Isä laski kätensä kuolevan rakkaansa päälle ja tunsi kuinka kuoleman hiki oli jo pojan kasvoilla. Isä tuli niin murheelliseksi ja käänsi päänsä pois ja rupesi itkemään. Kun poika huomasi tämän, hän sanoi; Isä miksi sinä itket? Isä sanoi murtuneella äänellä; Poikani, minä en voi nähdä sinun kuolemaasi. Silloin pojan kasvot kirkastuivat ja hän sanoi; Jos minä nyt kuolen, isä, niin minä menen suoraan Jeesuksen luo, ja minä kerron, että sinä olet koko elämäsi ajan näyttänyt minulle tietä Jeesuksen luo. Siksi isä älä itke! Niin kuoli tuo nuorukainen ilolla Jeesuksen Kristuksen luokse. Hänellä oli ihana kertomus ajan rajan toisella puolella hurskaasta isästä, joka oli lapselleen kertonut paremmasta tiestä mitä maailma voi koskaan tarjota.
Voiko meidän kuolevat omaisemme viedä meistä tällaiset terveiset ajan rajan tuolle puolen?
Moody ja Eeli Jokinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti