Me kunnioitamme paikallisseurakuntaa jumalallisena toimintayksikkönä Jumalan valtakunnan työssä ja sielujenhoidossa. On Jumalan sanan horjuttamista, jos jokin inhimillinen organisaatio, mistä syystä tahansa syntynyt, nousee seurakunnan yläpuolelle. Seurakunnilla in hyvä yhteistyö monissa asioissa ja uskovat tuntevat Hengen yhteyttä, siksi halutaan välttää kirkostumista ja inhimillisen yhteiselämän sääntöjen astumista alkuperäisen Pyhän Hengen innoittaman seurakuntaelämän sijaan.
Me uskomme, että järjestetty uskontokunta on epäraamatullinen laitos, jolta puuttuu kaikki tuki Jumalan Sanassa ja siksi me emme voi muuta kuin pysytellä kaukana sellaisesta organisaatiosta. Me tahdomme taistella vapaan seurakunnan olemassaolon puolesta.
On merkillistä havaita, että siellä, missä on lähdetty järjestäytymisen tielle, on herätys valitettavalla tavalla hajaantunut moneksi järjestöksi omine hallintoelimineen. Kun lähdettiin järjestäytymisellä tavoittelemaan kiinteyttä ja yhteyttä, siitä tulikin hajaannuksen aiheuttaja. Löytyy aina hajaannuksen syitä organisaation käytännöllisissä muodoissa ja henkilökysymyksissä hallintokoneistossa. Tämä on murheella todettava maailmanlaajuisen helluntaiherätyksen kohdalla.
Meillä on herätysliikkeen vaaramme. Jos ei vaarana ole sortua hurmosilmiöiden liialliseen ja sielulliseen korostamiseen Jumalan Sanan kustannuksella, on vaara toisella reunalla: voidaan sammuttaa Pyhän Hengen aitoa toimintaa ja yrittää kahlita sitä meidän uomiimme.
Nouskoon kansamme keskuudessa jälleen hengellisen janon synnyttämä rukous suuren Jumalan puoleen virvoittavasta sateesta, kuten viime vuosisadan alussakin tapahtui. Monen täyttyessä Pyhällä Hengellä, herätti uskovissa ikävää kokea samaa siunausta. Monet alkoivat kulkea polvitietä. Herra, lähetä jälleen herätys ja ala se minusta.
Jos helluntaiherätyksestä lakkaa Pyhän Hengen vaikuttama elämä ja toiminnasta katoaa Jumalan voima, on se vapaana herätysliikkeenä tuomittu tuhoon. Sen kohtalona on joko kirkostuminen tai pirstoutuminen kokonaan. Mutta niin kauan kuin jatkuu Jumalan Pyhän Hengen toiminta seurakunnissamme, niin kauan tämä virta vieläkin murtaa tietänsä eteenpäin ja valtaa mukaansa ihmisiä, jotka ovat kyllästyneet tämän ajan tyhjyyteen ja sen nimellisen kristillisyyden voimattomuuteen. Ja Jumala suokoon, että Hänen Henkensä saisi toimia, että vielä seurakunnissa löytyisi niitä, joille Pyhä Henki saisi jakaa 'kullekin erikseen, niin kuin tahtoo' (ymmärrystä ja rakkautta) (1.Kor. 12:11).
Me kyllästymme keinotekoiseen. Me kyllästymme uskonnollisiin tapoihin pelkkinä tottumuksina. Me kyllästymme uskonnollisiin lauseparsiin ja puheisiin ilman uutta luovan elämän VOIMAA. Me tarvitsemme PYHÄÄ HENKEÄ. Siinä on herätyksemme tulevaisuus!
Valtter Luodon kirjoitus Ristin Voitossa no:31 vuonna 1968
Me uskomme, että järjestetty uskontokunta on epäraamatullinen laitos, jolta puuttuu kaikki tuki Jumalan Sanassa ja siksi me emme voi muuta kuin pysytellä kaukana sellaisesta organisaatiosta. Me tahdomme taistella vapaan seurakunnan olemassaolon puolesta.
On merkillistä havaita, että siellä, missä on lähdetty järjestäytymisen tielle, on herätys valitettavalla tavalla hajaantunut moneksi järjestöksi omine hallintoelimineen. Kun lähdettiin järjestäytymisellä tavoittelemaan kiinteyttä ja yhteyttä, siitä tulikin hajaannuksen aiheuttaja. Löytyy aina hajaannuksen syitä organisaation käytännöllisissä muodoissa ja henkilökysymyksissä hallintokoneistossa. Tämä on murheella todettava maailmanlaajuisen helluntaiherätyksen kohdalla.
Meillä on herätysliikkeen vaaramme. Jos ei vaarana ole sortua hurmosilmiöiden liialliseen ja sielulliseen korostamiseen Jumalan Sanan kustannuksella, on vaara toisella reunalla: voidaan sammuttaa Pyhän Hengen aitoa toimintaa ja yrittää kahlita sitä meidän uomiimme.
Nouskoon kansamme keskuudessa jälleen hengellisen janon synnyttämä rukous suuren Jumalan puoleen virvoittavasta sateesta, kuten viime vuosisadan alussakin tapahtui. Monen täyttyessä Pyhällä Hengellä, herätti uskovissa ikävää kokea samaa siunausta. Monet alkoivat kulkea polvitietä. Herra, lähetä jälleen herätys ja ala se minusta.
Jos helluntaiherätyksestä lakkaa Pyhän Hengen vaikuttama elämä ja toiminnasta katoaa Jumalan voima, on se vapaana herätysliikkeenä tuomittu tuhoon. Sen kohtalona on joko kirkostuminen tai pirstoutuminen kokonaan. Mutta niin kauan kuin jatkuu Jumalan Pyhän Hengen toiminta seurakunnissamme, niin kauan tämä virta vieläkin murtaa tietänsä eteenpäin ja valtaa mukaansa ihmisiä, jotka ovat kyllästyneet tämän ajan tyhjyyteen ja sen nimellisen kristillisyyden voimattomuuteen. Ja Jumala suokoon, että Hänen Henkensä saisi toimia, että vielä seurakunnissa löytyisi niitä, joille Pyhä Henki saisi jakaa 'kullekin erikseen, niin kuin tahtoo' (ymmärrystä ja rakkautta) (1.Kor. 12:11).
Me kyllästymme keinotekoiseen. Me kyllästymme uskonnollisiin tapoihin pelkkinä tottumuksina. Me kyllästymme uskonnollisiin lauseparsiin ja puheisiin ilman uutta luovan elämän VOIMAA. Me tarvitsemme PYHÄÄ HENKEÄ. Siinä on herätyksemme tulevaisuus!
Valtter Luodon kirjoitus Ristin Voitossa no:31 vuonna 1968
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti