Olin unessa oman helluntaiseurakunnan tilaisuudessa. Rukoilemme siellä polvillamme, minä erikseen muista mutta muut seurakuntalaiset olivat ryhmässä ringissä alttarin ja puhujan pöydän edessä.
Puhujapöydän luona ei ollut saarnaajaa vaan siellä oli radio, josta soi tanssimusiikkia eli iskelmää. Se häiritsi minua rukoilemasta ja halusin nousta sulkemaan radion, mutten kuitenkaan tehnyt sitä.
Sitten näin, että joku tutunoloinen mutta ei unessa tunnistettava henkilö, mutta yksi seurakunnan mummoista nousi ja meni sammuttamaan radion… sen jälkeen rukous kaikilla muuttui voimalliseksi ja minä aloin unessa itkeä parannuksen rukousta, pyytäessäni armoa ja pelastumista… sitten heräsin itkuuni…
Pohdin unen merkitystä…
Tänä päivänä uskovia häiritsee ulkoiset ja sisäiset kamppailut lähestyä Herraa… niin kuin tanssimusiikki radiosta puhujan pöydällä, vie huomion ja keskittymisen kohdata Herraa ja yhtyä taivaisiin…
Saarnaajat julistavat tänä päivänä sitä mitä kansa haluaa kuulla. Nuhdella ei saa, syntejä ei saa tuoda valoon ja niitä ei saa tuomita. Puhukaa meille, vain rakkaudesta, armosta ja anteeksi saamisesta mutta älkää puhuko tuomiosta, parannuksen teosta, kadotuksesta tai helvetistä.
Pyhä Henki ei saa meissä tilaa ja Herra Jeesus ei pääse
kohtaamaan meitä, ennen kuin me tunnustamme syntimme ja kadumme niitä parannusta
tehden…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti