Raamatullinen ajanlasku

Pronssikausi


· 4004 eaa. – Jumala loi maailman (Ussherin ajoituksen mukaan)

· n. 2350 eaa. – Vedenpaisumus, Nooa ja hänen jälkeläisensä pelastuvat arkissa

· n. 2000-1600 eaa. – Israelin patriarkat: Abraham, Iisak ja Jaakob

· n. 1600-1250 eaa. – Israelilaiset Egyptissä

· n. 1250 eaa. – Exodus Egyptistä ja matka Kanaaninmaahan Mooseksen johtamana

Rautakausi Babylonin vankeuteen saakka

· 1180-1020 eaa. – Tuomarien aika

· 1020-931 eaa. – Kuninkaitten Saul, Daavid ja Salomo hallituskaudet

· 962 eaa. – Salomo rakentaa Jerusalemin ensimmäisen temppelin

· 926 eaa. – Faarao Sesonq I:n (perinteinen kronologia) tai Ramses II:n (Rohlin revisioitu kronologia) ("Shishak") toimeenpanema ryöstöretki

· 931-722 eaa. – Israelin valtakunta jakautuu pohjoisen Israelin kuningaskuntaan ja etelän Juudan kuningaskuntaan

· 853 eaa. – Ahab Israelin kuninkaana assyrialaisten aikakirjojen mukaan

· 841 eaa. – Jehu Israelin kuninkaana assyrialaisten aikakirjojen mukaan

· 805-796 eaa. – Joas Israelin kuninkaana assyrialaisten aikakirjojen mukaan

· 740-738 eaa. – Menahem Israelin kuninkaana assyrialaisten aikakirjojen mukaan

· 734 eaa. – Ahas Juudan kuninkaana assyrialaisten aikakirjojen mukaan

· 732/731 eaa. – Assyrian kuningas Tiglatpileser III valloittaa Israelin Transjordanian alueen kuningas Pekahilta; Pekah murhataan ja häntä seuraa assyrialaisten aikakirjojen mukaan Hoosea

· 722 eaa. – Assyrian kuningas Salmanassar V valtaa Israelin kuningaskunnan, kuningas Hoosea vangitaan

· 720 eaa. – Assyrian kuningas Sargon II:n tukahduttaa viimeisen kapinan Samariassa, pohjoisen kuningaskunnan aikaisemmassa pääkaupungissa; jäljellä olleet asukkaat ajetaan pois

· 701 eaa. – Assyrian kuningas Sanherib käynnistää sotaretken Juudan kuningasta Hiskiasta vastaan

· 677-676 eaa. – Manasse Juudan kuninkaana assyrialaisten aikakirjojen mukaan

· 609 eaa. – Juudan kuningas Josia kuolee taistelussa Egyptin faaraota Nekau II:sta vastaan Megiddon taistelussa

· 605 eaa. – Babylonin kruununprinssi Nebukadressar II voittaa Nekau II:n Karkemishin taistelussa

· 604 eaa. – Juudan kuningas Jojakim hyväksyy Nekubardressarin, josta on tullut kuningas, herrakseen

· 601 eaa. – Jojakim kapinoi Babyloniaa vastaan

· 598 eaa. – Babylonialaiset piirittävät Jerusalemia; Jojakim kuolee, häntä seuraa hänen poikansa Jojakin

· 597 eaa. – Babylonialaiset valtaavat Jerusalemin, karkottavat Jojakinin ja nimittävät Sidkian kuninkaaksi hänen tilalleen

· 587 eaa. – Sidkia kapinoi Babyloniaa vastaan; babylonialaiset piirittävät Jerusalemin

· 586 eaa. – Salomon temppeli tuhotaan, Juudan kuningaskunta vallataan

· 586-539 eaa. – Babylonin vankeus, kunnes Kyyros Suuri vapauttaa juutalaiset

Toisen temppelin aika

· 516 eaa. – Jerusalemin toinen temppeli valmistuu persialaisvallan aikana

· 332 eaa. – Aleksanteri Suuri valloittaa Israelin

· 323 eaa. – Aleksanteri Suuri kuolee Babylonissa

· 250 eaa. - 100 jaa. – Septuaginta kirjoitetaan Aleksandriassa

· 168-165 eaa. – Hasmonealaisten kansannousu

· 80 eaa. – Rooman valtakunta voittaa makkabealaiset

· 65 eaa. – Syyriasta tulee roomalainen provinssi

· 63 eaa. – Rooman valtakunta valloittaa Juudean

· 37-4 eaa. – Herodes Suuri Juudean hallitsijana, Rooman nimittämänä

Uuden testamentin aika

· n. 4 eaa. – Jeesuksen syntymä

· n. 30 jaa. – Jeesuksen ristiinnaulitseminen

Kirkollisuus Helluntailaisuudessa

Me kunnioitamme paikallisseurakuntaa jumalallisena toimintayksikkönä Jumalan valtakunnan työssä ja sielujenhoidossa. On Jumalan sanan horjuttamista, jos jokin inhimillinen organisaatio, mistä syystä tahansa syntynyt, nousee seurakunnan yläpuolelle. Seurakunnilla in hyvä yhteistyö monissa asioissa ja uskovat tuntevat Hengen yhteyttä, siksi halutaan välttää kirkostumista ja inhimillisen yhteiselämän sääntöjen astumista alkuperäisen Pyhän Hengen innoittaman seurakuntaelämän sijaan.
Me uskomme, että järjestetty uskontokunta on epäraamatullinen laitos, jolta puuttuu kaikki tuki Jumalan Sanassa ja siksi me emme voi muuta kuin pysytellä kaukana sellaisesta organisaatiosta. Me tahdomme taistella vapaan seurakunnan olemassaolon puolesta.

On merkillistä havaita, että siellä, missä on lähdetty järjestäytymisen tielle, on herätys valitettavalla tavalla hajaantunut moneksi järjestöksi omine hallintoelimineen. Kun lähdettiin järjestäytymisellä tavoittelemaan kiinteyttä ja yhteyttä, siitä tulikin hajaannuksen aiheuttaja. Löytyy aina hajaannuksen syitä organisaation käytännöllisissä muodoissa ja henkilökysymyksissä hallintokoneistossa. Tämä on murheella todettava maailmanlaajuisen helluntaiherätyksen kohdalla.

Meillä on herätysliikkeen vaaramme. Jos ei vaarana ole sortua hurmosilmiöiden liialliseen ja sielulliseen korostamiseen Jumalan Sanan kustannuksella, on vaara toisella reunalla: voidaan sammuttaa Pyhän Hengen aitoa toimintaa ja yrittää kahlita sitä meidän uomiimme.

Nouskoon kansamme keskuudessa jälleen hengellisen janon synnyttämä rukous suuren Jumalan puoleen virvoittavasta sateesta, kuten viime vuosisadan alussakin tapahtui. Monen täyttyessä Pyhällä Hengellä, herätti uskovissa ikävää kokea samaa siunausta. Monet alkoivat kulkea polvitietä. Herra, lähetä jälleen herätys ja ala se minusta.

Jos helluntaiherätyksestä lakkaa Pyhän Hengen vaikuttama elämä ja toiminnasta katoaa Jumalan voima, on se vapaana herätysliikkeenä tuomittu tuhoon. Sen kohtalona on joko kirkostuminen tai pirstoutuminen kokonaan. Mutta niin kauan kuin jatkuu Jumalan Pyhän Hengen toiminta seurakunnissamme, niin kauan tämä virta vieläkin murtaa tietänsä eteenpäin ja valtaa mukaansa ihmisiä, jotka ovat kyllästyneet tämän ajan tyhjyyteen ja sen nimellisen kristillisyyden voimattomuuteen. Ja Jumala suokoon, että Hänen Henkensä saisi toimia, että vielä seurakunnissa löytyisi niitä, joille Pyhä Henki saisi jakaa 'kullekin erikseen, niin kuin tahtoo' (ymmärrystä ja rakkautta) (1.Kor. 12:11).

Me kyllästymme keinotekoiseen. Me kyllästymme uskonnollisiin tapoihin pelkkinä tottumuksina. Me kyllästymme uskonnollisiin lauseparsiin ja puheisiin ilman uutta luovan elämän VOIMAA. Me tarvitsemme PYHÄÄ HENKEÄ. Siinä on herätyksemme tulevaisuus!

Valtter Luodon kirjoitus Ristin Voitossa no:31 vuonna 1968

Internet/TV-paimen

Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.

Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden.
Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.

Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen.

Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.

Psalmi 23


Tietokone on minun paimeneni. Minulta puuttuu kaikki hengellinen.

Mukavassa toimistotuolissa Tietokone Internet yhteyksineen saattaa minut lepäämään illat ja yöt myöhät. En voi tehdä mitään sieluni autuuden hyväksi, koska se vie kaiken vapaa-aikani.

Internet estää minua tekemästä velvollisuuttani kristittynä, koska se tuo niin paljon kiehtovaa viihdykettä ja ohjelmaa jota en voi olla katselematta. Se suuntaa mieleni ja ajatukseni tämän maailman asioihin ja estää minua rukoilemasta ja tutkimasta Jumalan sanaa. Se pitää minut kaukana Jumalan huoneesta ja pyhien seurakunnasta.

Vaikka eläisin satavuotiaaksi, tahtoisin aina viihtyä katselemassa Internettiä ja TV:tä. Niin kauan kuin elän., katson sitä, sillä se on aina lähellä sydäntäni. Sen äänet ja kuvat viihdyttävät minua jatkuvasti, aina vanhuuteen asti. Se ruokkii runsaasti minun lihallista mieltäni ja kattaa viettelysten pöydän minun eteeni. Se täyttää minun sieluni ja mieleni ajatuksilla ja kuvilla, jotka ovat kaukana Jumalan valtakunnasta ja täyttää sydämeni tämän maailman saastalla.

Mikään hyvä ei voi seurata minua elämäni päivinä, koska Internet ja TV eivät anna minulle aikaa etsiä ja kysyä Jumalan tahtoa. Ja niin saan asua paholaisen saastuttamassa kodissani elämäni loppuun asti, ellen saa silmiäni auki ja tee tosi parannusta.


Vietätkö sinä aikasi Internetin ja TV:n ääressä? Tiedätkö väkivallan ja haureuden syöpyvän alitajuntaasi ja ajatuksiisi ja näkeväsi vuodessa tuhansia väkivaltaisia ja haureellisia kuvia ja kohtauksia? Tiedätkö ajattelukykysi laskevan katsellessasi näitä media laitteita? Sinusta tulee passiivisempi. Mitä sanoo Jeesus Kristus evankeliumeissa:

”Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys. Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen." (Mark 7:21-23)

Seura tekee kaltaisekseen. Hylkää turha ylenpalttinen istuminen Internetissä ja TV:n ääressä äläkä tue sitä lupamaksuilla. (Sillä TV:stä saa digisovittimen pois ja Internettiä voit käyttää sitä palvelijana eikä isäntänä) Internet ja TV on aikamme epäjumala ja pilkkaa avoimesti Jeesusta, Herraa. Raamatun ilosanoma on sinua varten. Ota vastaan Vapahtaja Jeesus Kristus ja saat rauhan sieluusi.

original “Televisio-paimen” Kaarlo O. Syväntö
päivitys ja muokkaus Jake Sällinen

Navigaattori

Marraskuussa meille kävi tapahtuma joka on minua puhutellut viime kuukaudet…

Kaksi vanhinta tytärtäni oli kutsuttu Latviaan Riigaan nuorten konferenssiin laulamaan ja soittamaan sekä ennen kaikkea rakentumaan hengellisesti. Lähdin viemään tyttöjä Helsinkiin satamaan erittäin huonossa kelissä sillä oli kova lumimyräkkä ja tiet auraamatta kurjassa kunnossa mutta pääsimme kuitenkin Helsinkiin ja satamaan puolituntia ennen laivan lähtöä mutta kun katsoin sataman kylttejä huomasin että olen navigoinut vahingossa Viking Linen terminaaliin kun piti olla Silja-Linella. Juoksin äkkiä Viking Linen terminaaliin yhdelle luukulle ja pyysin osoitetta Silja-Linen terminaaliin ja sain sen. Osoite navigaattoriin ja ajoin sitten rukouksessa täysillä kohti toista terminaalia ja pääsimme Jumalan armosta perille 15min ennen laivan lähtöä… juoksimme nopeasti lippuluukulle saimme liput ja melkein heitin tytöt laukkuineen laivaan.

Elämä on myrskyjä täynnä mutta Jeesus on uskovan navigaattori niin kuin navigaattori vei meidät myrskyssä kohti päämäärää niin Herran Jeesuksen kädestä pitämällä Hän vie meidät perille. Elämä on täynnä valintoja jotka ei ole aina Jumalan mielen mukaisia vaikka me joskus koitammekin ne hengellistää väkisin jotta saisimme tahtomme läpi vaikka sisimmässä tiedämme olevamme väärällä tiellä. Ja niin silloin käy kuin meille kävi että navigoimme väärään satamaan. Sielläkin oli laivoja ja oli merikin mutta laiva mikä siellä oli ei ensinnäkään olisi ottanut tyttöjä matkustajikseen vaikka he omistivatkin liput sillä ne liput eivät olleet tämän laivavarustamon myymiä lippuja ja vaikka he olisivatkin päässeet laivan sisään jollakin kepluttelulla ei se olisi vienyt tyttöjä oikeaan satamaan. Niin ei syntikään vie meitä oikeaan satamaan jos me synnissä vaellamme ilman parannuksen tekoa.

Joh 1. 1:9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

Herra armossaan erehtyviä ja katuvia auttaa vaikka olisimmekin tehneet vääriä valintoja vaelluksessamme mutta kun me tunnustamme syntimme niin silloin saamme palata takaisin oikealle tielle joka vie oikeaan satamaan. Niin kuin meillekin kävi.. viime hilkulle se meni mutta pääsimme perille ja niin se on meidänkin tehtävä kun Herra erehtyväisiä kutsuu että vastaamme kutsuun ajoissa emmekä vitkastele sillä mitä kauemmaksi me loittonemme Herrasta sitä pitempi matka on palata takaisin… ja voi olla että myöhästymme jollei Herra meitä armahda.

Niin sitten kotimatkalla ajattelin navigoida kotiin mutta navigaattori kadotti jatkuvasti yhteyden sateliittiin ja ajelutti minua miten tahtoi ja näytössä ajelin grafiikan mukaan teittemättömillä teillä…. etsien yhteyttä sateliittiin. Kun sitten olin ihan pihalla ilman karttaa helsingissä niin käännyin Jeesuksen puoleen ja pyysin apua… Herra johda minut oikealle tielle ja hyvä kun kerkesin aamenta kunnolla sanoa tulin sivutieltä kehä III:lle ja näin kyltin missä luki teksti Kouvola. Olin päässyt pälkähästä ja olin taas matkalla kotiin.

Hebr. 10:26. Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä,

Jos me elämme salasynneissä emmekä tuo niitä valoon puhdistuaksemme ja uudistaaksemme yhteyden Herramme kanssa me kadotamme yhteyden Herran kanssa niin kuin navigaattori kadotti yhteyden sateliitin kanssa. Me kuljemme niitä teitä jotka ei vie meitä perille vaan eksyttävät meidät yhä kauemmaksi mutta kuten jo alussa kirjoitin niin teen sen taas.. että kun me käännymme Herran puoleen ja tunnustamme syntimme ja tuomme ne valoon on Hän vanhuskas ja kuulee meidän tunnustuksemme ja palauttaa meidät jälleen takaisin oikealle tielle ja johtaa meidät perille sillä Hän on sanassaan sanonut että on voimallinen viemään perille jokaisen kutsumansa.

Tämä kaikki puhutteli minua marraskuisena päivänä ja muistin kuinka olin pitkän ajan kulkenut uskovana mutta ilman jatkuvaa todellista yhteyttä Herran kanssa sillä synti oli päässyt elämääni turmelemaan. Herran armosta kuitenkin sain kohdata Vapahtajani Jeesuksen Kristuksen ja Hän katkaisi ne kahleet ja ikeet mitkä olivat matkaani tulleet rasittamaan. Ja sain voiton ja vapauden. Todistukseni on kuunneltavissa youtubesta nimimerkillä jascuel – Todistus - Lankeaminen ja uudistuminen.

Room 12:2 Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.

Room 13:14 vaan pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus, älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät.

Room 14:12 Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme.

ITTVH Iän tuoma tarkkaavaisuuden vajaus/häiriö

Aika-ajoin sähköpostiini tulvi kaikenlaisia hauskoja kirjoitelmia ja minusta tämä on niin osuva ja hauska että on pakko julkistaa se näin blogiinikin. Kirjoitus siis ei ole minun kirjoittamani... näin se kuitenkin menee...

Vähän aikaa sitten minulla havaittiin ITTVH - Iän Tuoma Tarkkaavaisuuden
Vajaus -Häiriö. Näin se ilmenee:

Päätän pestä autoni. Lähtiessäni kohti autotallia huomaan postia eteisen
pöydällä. Päätän selata postin läpi ennen kuin menen pesemään autoa.
Tarkistan myös puhelimen vieressä olevat postiin menevät kutsu-kortit.

Laitan autonavaimet pöydälle ja rypistän roskapostin roskakoriin, joka on
pöydän alla. Silloin huomaan roskakorin olevan täynnä. Niinpä päätän
laittaa kutsut takaisin pöydälle ja käydä tyhjentämässä roskakorin.

Mutta sitten tajuankin, että kun kerran olen viemässä roskia ulos ja
roskalaatikko sattuu olemaan lähellä postilaatikkoa, voin aivan hyvin
laittaa kutsuihin ensin postimerkit ja viedä ne samalla laatikkoon.

Otan postimerkkikuoren esiin ja huomaan, että jäljellä on vain yksi
postimerkki. Lisää postimerkkejä on pöytälaatikossa työhuoneessani, joten
lähden kohti työpöytääni, jonka päällä huomaan kokistölkin, jota olin ollut
juomassa.

Jotta en merkkejä etsiessäni kaataisi kokista pitkin pöytää, siirrän sitä
hieman syrjään. Huomaan, että kokis on alkanut hieman lämmetä ja päätän
viedä sen jääkaappiin. Matkalla jääkaapille huomaan ikkunalla kukan, joka
kaipaa pikaista kastelua. Lasken kokiksen ikkunalaudalle ja huomaan
lukulasini, joita olen etsinyt koko aamun.

Ajattelen, että on varminta viedä lasit työpöydälleni heti sen jälkeen kun
olen kastellut kukan. Lasken lasit takaisin ikkunalaudalle ja menen
täyttämään kastelukannua kun siinä samassa huomaan TVn kaukosäätimen. Joku
on jättänyt sen keittiön pöydälle. Tajuan, että illalla katsellessani
telkkaria tarvitsen kaukosäädintä, mutta todennäköisesti en muista, että se
on keittiön pöydällä, joten päätän viedä sen oikealle paikalleen kunhan vain
ensin kastelen kukat. Kaadan vähän vettä kukalle, mutta suurin osa läiskyy
lattialle.

Joten, laitan kaukosäätimen takaisin keittiön pöydälle ja haen pyyhkeitä,
joilla kuivaan läikyttämäni veden. Matkalla liinavaatekaapille yritän
muistaa mitä olin tekemässä.

Päivän lopuksi: autoa ei ole pesty, kutsuja ei ole postitettu, roskista ei
ole tyhjennetty, lämmin kokis on edelleen ikkunalaudalla, kukkia ei ole
kasteltu, postimerkkejä on edelleen vain yksi, en löydä television
kaukosäädintä saatikka lasejani, enkä muista minne olen laittanut
autonavaimet. Miettiessäni, miksi mitään hommaa ei ole hoidettu tänään,
olen todella hämmentynyt, sillä olen ollut kiireinen koko päivän ja olen
todella väsynyt. Ymmärrän, että tämä on vakava ongelma ja aion hankkia
apua, mutta ensin tarkastan sähköpostini.....

Tee minulle palvelus, jookos? Lähetä tämä viesti eteenpäin kaikille
tutuillesi, sillä minä en muista keille tämä on lähetetty. ÄLÄKÄ NAURA! Jos
et vielä tunnistanut tästä itseäsi niin voit olla varma, että sekin päivä
tulee....ehkä nopeammin kuin arvaatkaan!


VANHENEMINEN ON PAKOLLISTA

AIKUISTUMINEN ON VAPAAEHTOISTA

ITSELLEEN NAURAMINEN ON TERAPEUTTISTA!

Juorut ja pahat puheet seurakunnassa

Onko meillä perheyhteys seurakunnassamme? Perheyhteys ei ole ainoastaan sitä että käyt sunnuntaisin kokouksessa. Eihän sekään ole perheyhteyttä kotonamme jos me käymme siellä välillä syömässä ja nukkumassa. Eikö perheyhteys ole sitä että me rakastamme toisiamme niin paljon että halumme on jatkuvasti viettää aikaa toistemme kanssa? Ottamalla osaa kaikkiin tilaisuuksiin missä voimme olla yhdessä. Niin… tietysti ei aina voi jokaisessa kokouksessa olla mutta on aika erikoista että monet eivät koskaan kerkeä muihin kuin yhteen kokoukseen viikossa jos edes siihenkään… vaikka kokoukset ovat yleensä aina samana päivänä aina samaan aikaan!!! Mutta tämä nyt ei ollut täysin se asia joka on minua puhutellut.

Vihollisen yksi tärkeimmistä kohteista on uskovat perheet. Tahto sillä on ujuttautua salakavalasti perheen sisälle tekemään tuhojaan ja rikkomaan perheyhteys. Silloin on helppoa tuhota myös taisteluissa kärsineet perheen jäsenet kun koti on riitautunut. Seurakunta on siis myös perhe ja vihollinen tahtoisi päästä myös samalla tavalla rikkomaan sen perheyhteyden ja riitaannuttaa sen. On helpompi tuhota joukosta erottautunut kuin sellainen joka on joukossa. Yksinäinen lammaskin on sudelle helppo saalis kuin lampaat jotka ovat laumassa paimenen seurassa.

Onko meidän keskellämme riitoja? Puhutko pahaa toisista? Vai juoruatko… joku ehkä ajattelee… en minä pahaa puhu… vain ainoastaan kerron asioista totuuden! Millainen on sellainen totuus jos se tuhoaa ja kaataa toisen ihmisen ja saa aikaan hajaannusta laumassa? Tällaisia ”totuuksia” juorulehdet kirjoittelevat jatkuvasti numerosta toiseen ja saavat elatuksensa toisten elämän kaivamisesta ja toisten epäonnistumisesta trakedioineen… ei heitä kiinnosta mitä se tekee jutun osapuolelle tai puolille! Jos joku uskoutuu sinulle pysyykö sinun huulillasi salaisuus vai jaatko sen heti jonkun kanssa… sellaisen jonka kanssa on mukava panetella jotakuta? Ja heti kun jotain erikoista sattuu otatko puhelimen kouraan ja soitat sellaiselle henkilölle jonka kanssa on mukava analysoida kuultua asiaa? Jos joku lankeaa tai kaatuu oletko tukemassa ja auttamassa langennutta vai saatko siitäkin maukkaan juorun aiheen? Oletko saman tien jakamassa kuulopuhettasi eteenpäin ehkä värittäen sitä… etkö ole kuullut sanontaa että luulo ei ole tiedon väärtti?

Tunsitko itsesi edellä mainituista asioista. Jos siis teet tällaista… tiesitkö että se harmittomalta tuntuva juoruilu ja panettelu rikkoo perheyhteyden. Juoru ja paha puhe on kuin valkoisiksi haituviksi muuttunut voikukka. Kun synti puhaltaa kukkaan… haituvat lentävät kaikkialle. Niin käy myös juoruille ja pahoille puheille kun ne on päästetty liikkeelle… sillä jälkeen päin niiden tuomaa vahinkoa ei enää pystytä korjaamaan vaikka kuinka tahtoa ja halua jälkeen päin olisikin.. sillä niitä ei voi enää saada kiinni kun ne ovat levinneet kaikkialle. Yritäpä poimia kukkaan takaisin kaikki haituvat mitkä siitä puhalsit… Pahoilla puheilla voidaan myös manipuloida toisia ihmisiä. Totuutta vääristämällä voidaan kääntää toisia muodostamaan kuva kyseistä ihmisestä. Mitä luulet? miltä juorun aiheesta tuntuu silloin kun hänelle selviää miksi toiset käyttäytyvät häntä kohtaan eriävästi kuin ennen? tai jos hänelle selviää että hänestä on liikkeellä tällainen ilkeä pahapuhe tai juoru? Kieli on sellainen väline että sillä voi pelastaa ihmisen tai tuhota ihmisen…

Rakkaudettomuus, armottomuus ja viha saa aikaan tällaista. Voiko Jumalan lasten keskellä olla tällaista. Valitettavasti tällaista tapahtuu myös keskuudessamme. Syynä siihen on varmastikin kylmeneminen uskossa. Jos emme elä Jeesuksessa niin vanha lihamme ottaa kaiken tilan sydämessämme minkä sinä sille annat. Eli jos Jeesus vähenee… lihallisuutemme kasvaa, jos taas Jeesus meissä saa kasvaa liha joutuu ahtaalle. Sielun vihollinen ei voi mitään jollei sille löydy henkilöä jonka kautta se pystyisi toimimaan. Jos kotonasi/perheessäsi tehtäisiin samalla tavalla kuin pahat puheet ja juorut tekevät seurakunnissa voisiko perhe kestää kotona sellaista missä osaperheestä puhuisi pahaa toisesta osaa perhettä.. ja toinen osa perhettä samoin toisin päin… luulen että pian rakkaus sieltä haihtuisi ja lopulta tällainen perhe hajoaisi... ja niin niitä on sitten hajonnutkin. Monet tekevät tänä päivänä tällaista eivätkä edes tajua kuinka vakavaa se on mitä he harrastavat, toiset ikään kuin vahingossa ja toiset tarkoituksella elävät sillä. Syynä voi olla mitä tahansa… kateus ja rakkaudettomuus on varmasti ensi sijaiset.

Toiset taas tykkäävät jutella toisista sillä se voi olla ainut asia mikä yhdistää jonkun kanssa kun ei välttämättä ole muuta mikä yhdistäisi. Rukoilu ja sanan tutkiskelu yhdessä kun ei ole niin jännää ja mielenkiintoista. Juoruilu ja toisten analysointi saa tällaiset ihmiset yhteen ja usein jopa sydän ystäviksi. Aika erikoista!!! Vai käykö kuitenkin lopulta toisin päin? Näyttää siltä että toisia samankaltaisia yhdistävät juorukerhot ja heistä tulee toisilleen parhaimmat ystävät tai niin he ainakin luulevat sillä jos kolme juorukelloa on koolla ja kun yksi lähtee puhuvat he pahaa siitä kuka lähti ja jos hän palaa myöhemmin rinkiin niin sitten kun joku muu kolmesta lähtee ringistä pois… puhuvat nämä kaksi taas pahaa siitä toisesta joka lähti… lopulta näyttää siltä että se kuka puhuu pahaa toisista puhuu varmasti pahaa myös sinustakin. Ja kun sitten on paljon pahaa puhuttu toisista… onko omatunto kunnossa vai jäikö vaivaamaan puhutut puheet? Ei kaiketi riitä iltarukouksessa anteeksi pyyntö Herralta. Anteeksi pyyntö ja parannus kävelevät käsikädessä. Parannukseton anteeksipyyntö nousee vain huoneen kattoon saakka…

Jos me seurakunnassa halveksimme toisia ja muodostamme omia kuppikuntia joissa voimme pahaa puhuen toisia painaa alas jotta itse nousisimme ylös… olisimmeko me silloin maailman ihmisiä parempia sillä he tekevät sitä jatkuvasti keskellänsä. Älkäämme unohtako keitä me olemme… me olemme Kristuksen morsian… Pyhiä Herran verellä pestyjä… maailmasta valittuja. Olkaamme siis keskuudessamme niin kuin meitä on opetettu. Toisia huomioiden, heikkoja hoivaten toisiamme Rakastaen. Rakkaus ei tee kenellekään pahaa! Huomioi se!

Olemme tietysti ihmisiä.. välillä meille tulee kitkaa keskellämme niin kuin kotonammekin… joskus puolisoiden välille tulee riitaa… niin kuin lapsienkin välille. Joskus seurakuntalaistenkin mutta se on normaalia ja sitä ei voi aina välttää… mutta jos meillä on välit Jeesukseen kunnossa silloin eripuratkin sovitaan koska me rakastamme toisiamme ja jos tutkiskelisimme itseämme huomaisimme että mikä minä olen itseäni parempana pitämään kuin toisia sillä kuitenkin teen samoja virheitä kuin toisetkin… mutta rakkaudettomuus ja valvomattomuus sielumme tilasta tekee sitä mitä edellä olen jo kirjoittanut. Eli me olemme seurakunta mutta se miten sinä elät ja toimit vaikuttaa siihen miten seurakunta perheellemme tulee käymään. Jos olet rikkoja… pahan puhuja… tee parannus ja pyydä anteeksi. Jos olet rikkonut jotakuta kohtaan tai sinulla on riitaa tai vihaa toista kohtaan tee sovinto jotta Herrakin voi tehdä sovinnon sinun kanssasi Sillä kaikki mitä on salassa tehty tulee lopulta kuitenkin ilmi. Vallatkoon rakkauden ilmapiiri keskellämme että me todella olisimme yhtä Kristuksen perhettä virheidemme kera.

Milloin kohtasit viimeksi Jeesuksen?

Ja kun he lähestyivät kylää, johon olivat menossa, niin hän oli aikovinaan kulkea edemmäksi. Mutta he vaativat häntä sanoen: "Jää meidän luoksemme, sillä ilta joutuu ja päivä on jo laskemassa." Ja hän meni sisään ja jäi heidän luoksensa. Ja tapahtui, kun hän oli aterialla heidän kanssaan, että hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille. Silloin heidän silmänsä aukenivat, ja he tunsivat hänet. Ja hän katosi heidän näkyvistään. Ja he sanoivat toisillensa: "Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoitukset?" Ja he nousivat sillä hetkellä ja palasivat Jerusalemiin ja tapasivat ne yksitoista kokoontuneina ja ne, jotka olivat heidän kanssansa.

Luuk 24:28-33

Olen jo jonkin aikaa miettinyt kyseistä asiaa Milloin olen viimeksi kohdannut Jeesuksen? Ja mitkä ovat ne syyt etten päivittäin ole kohdannut Häntä! Milloin sinä olet viimeksi kohdannut Jeesuksen? ..oliko se tänään aamuhetkenäsi Hänen kanssaan seurustellessasi vai eilen tai kenties viimeviikolla vai oliko se viime kuussa vai silloin kun tulit uskoon???

On monia jotka ovat mukana seurakunnan toiminnassa ja käyvät tilaisuuksissa. Käyvät todistamassa ihmisille ja puhuvat kaikkialla Jeesuksesta mutta siitä on vuosia kun on kohdannut viimeksi Jeesuksen.

On valtava rakkaus Jeesusta kohtaan mutta voimattomuus ja heikkous vaivaavat! Mikä kylmentää uskovan hengen elämän? ..eikö juuri se ettei ole kohdannut henkilökohtaisesti Jeesusta? No miksi en ole kohdannut Häntä? Olen ajattelut sen johtuvan siitä ettei ole aikaa olla Jeesuksen läheisyydessä. Juuri nykyajan meteli ja virikkeiden runsaus riistävät ajan ja motivaation Jeesuksen kohtaamiselta.

On niin helppo käyttää aikaansa kaikkeen muuhun mutta jos pitää valita Jeesuksen etsimisen ja jonkin sen muun välillä niin… niin valitettavan usein tulee valittua se jokin muu asia ja ajateltua että kunhan ensin teen tämän asian niin sitten annan aikaani Jeesukselle rukoillen, lukien tms.

tai

voisiko kohtaamisen syynä olla tunnustamattomat synnit ihmispelon tai häpeän tähden, rukoilemisen vähentyminen tai voihan olla rukoustakin mutta puuttuuko siitä elävyys vai onko se muodollista ”tottumuksellista” vai opittua lorua? Olisi ikävä jutella ihmisen kanssa joka päivästä toiseen toistaisi prikuulleen minut kohdatessaan samat sanat… ei sellaisen kanssa kovin kauan jaksaisi seurustella.. vai mitä luulet?

tai Jumalan sanan tutkiminen… lukeminen ja tutkiminen ovat muuten ihan eriasioita. Lukeminen on viihteellistä, tutkiminen taas opiksi ottamista, ojentautumista sen mukaan. Ihminen syö ja juo joka päivä eikö niin? Jos ihminen ei syö niin kuolee aika nopeasti jos taas syö mutta ei juo niin silloinkin kuolee janoon. Eli molempia tulee tehdä joka päivä sekä juoda että syödä. Niin se on uskovankin elämässä joka päivä tulee syödä Jumalan sanaa Raamattua tutkien sekä juoda elämänlähteestä rukoillen ja seurustellen Herran kanssa. Jos siis teen vain toista niin uskonelämä nääntyy ja kuolee.

Miten saisin elämääni elävän yhteyden, voiman, ilon, sydämen palavuuden?

Todellinen parannuksen teko, Jeesuksen kuunteleminen hiljaisuudessa, rukous keskustellen Jumalan edessä se on ainut tie mikä pitää meidät Herran läheisyydessä….

Käy ja käyn miettimään asioiden tärkeysjärjestystä… mikä oikeasti on tärkeintä! Sielunvihollinen on ajan varastaja se tekee kaikkensa varastaakseen sen yhden ainoan elämämme… se ei tahdo että uskovat vahvistuvat vaan että he tuhlaisivat elämänsä kaikkeen muuhun kuin siihen mikä on Pyhää ja otollista Herralle.

Ei olla sellaisia!!! vaan… silloin meidän sydämemme on palava kun Hän Jeesus kulkee kanssamme!