Puuttuva palanen

Jokainen ihminen etsii ja kaipaa onnea, iloa ja rakkautta Kävin vähän aikaa sitten Pietarissa ja matkustaessani katselin ohikiitäviä maisemia… Pietarin yö kaupunkia jossa vilkkui paljon valoja… casinoiden, pubien ja ravintoloiden edessä ja se sai minut tällaisiin ajatuksiin… nuo valot kutsuvat houkuttelevasti ihmisiä sisäänsä kuin huutaen… täällä on ilo täällä on onni…. täältä löytyy rakkaus…

 

Jumala on laittanut jokaisen ihmisen sydämeen Jumala kaipuun jota ihminen koettaa täyttää kaikella se saa ihmisen etsimään onnea, iloa ja rakkautta ja maailma tarjoaa tätä valheellisesti kaikkialla. Ihmissydän on kuin palapeli josta puuttuu yksi pala… tämä pala on se Jumala kaipuu jota ihminen koettaa täyttää kaikella mitä maailma tarjoaa.. kun ihminen luulee löytävänsä maailman tarjouksista sen oikean asian hän koettaa täyttää sillä sitä puuttuvaa sydämen palasta mutta huomaa pian että se ei sopinutkaan siihen… ja niin ihminen lähtee jälleen etsimään uutta palaa mikä sopisi sydämen kaipuuseen… mutta sitä ei vaan löydy… ihminen koettaa löytää onnea, iloa ja rakkautta rahasta, tavarasta, kuuluisuudesta, vallasta, himosta vaikka mistä mutta ne tarjoavat vain hetkellisen hurmion hetken nautinnon mutta jälleen ihminen huomaa olevansa tyhjä, tyydyttämätön ja palaa takaisin etsimään sitä mikä on kadonnut…

 

Kun vihdoin ihminen tajuaa että tämän maailman tarjonnalla ei löydy onnea ei iloa eikä rakkautta ihminen alkaa etsimään Jumalaa mutta se ei voi olla Jeesus eikä raamatun Jumala sen täytyy olla jokin muu ajattelee ihminen ja sielunvihollinen pettää ja ihminen löytää maailman ainakin 5000 uskonnosta lihaansa lähimmin miellyttävän jumalan ja toivon… jospa tämä toisi elämääni rauhan ja ilon sekä rakkauden ja ihminen tämän palan löydettyään sovittelee sitä sydämen palapeliinsä ja kun se ei ihan sovikaan niin leikkelee sen sopivan muotoiseksi ja saa sen sopimaan palapeliin mutta huomaakin että vaikka hän palvelee jumalaansa ei hänellä olekaan rauhaa, ei onnea eikä rakkautta sillä jumala jota hän palvoo kokosydämisesti ei kuule ei vastaa…. palvelus on vain kuin aika yksi suuntaisella tiellä (aika siis menee kokoajan eteenpäin mutta sitä ei saa enää taaksepäin) ja ihminen huomaa että sydämessä ei ole mitään… on vain hetkellisiä hurmostiloja muttei siinä ole elämää ja ihminen on sisimmässään onneton ja täynnä pelkoja. Sillä pala minkä hän sovitti sydämen aukkoon sopi siihen mutta se ei käynytkään siihen koska siinä oli eri kuva…. se ei siis voinut sopia kokonaisuuteen.

 

Tällaisia mekin siis olimme silloin kun emme tunteneet Jeesusta… etsimme onnea, iloa ja rakkautta kylmästä ja rakkaudettomasta maailmasta eikä se tuonut elämäämme tyydytystä. Jeesus on sydämen palapelin puuttuva pala. Hän sopii täydellisesti Jumalan valmistamaan sydämen palapeliin… tämä pala täydentää koko kuvan sillä Jeesus sopii siihen täydellisesti. Onnea, iloa, rakkautta ei ole löydettävissä muualta tyydyttävällä tavalla sillä maailman rakkaus ei anna vaan ottaa mutta Jeesuksen rakkaus täydentää täydellisesti kaiken oikealle uomalleen ja liittää kaiken samaksi harmoniaksi.

 

Jeesus on kaikkeen vastaus… Hän on maailman ainut toivo! Onni, ilo ja rakkaus on löydettävissä vain Jeesuksen lämpöisestä sylistä. Kädet ojennettuina Jeesus odottaa jokaista ihmistä luoksensa kaapatakseen hänet syliinsä kuka ikinä vain tahtoisi tulla.. tahtoen pyyhkiä pois kyyneleet ja parantaa parantumattomimmatkin haavat ja toivottomimmankin ihmisen nostaa ja korjata uudeksi jälleen.

amen

perjantai 13

Aamu lähti käyntiin vasemmalla jalalla, kahvi paloi pohjaan ja musta kissa juoksi tien yli – perjantai 13:tta on pidetty jo pitkään epäonnen päivänä länsimaisessa kulttuurissa.
Yhdysvaltalaisen aikakauslehti Timen mukaan useat folkloristiikan tutkijat uskovat perjantain 13. päivän pahan onnen juontavan juurensa viimeiseen ehtoolliseen. Jeesus ja hänen opetuslapsensa nauttivat ehtoollisen päivää ennen perjantaita, jolloin Jeesus ristiinnaulittiin. Huomionarvoista on myös se, että kolmastoista pöytään istuutunut opetuslapsi oli Juudas.
 
Perjantai 13:sta löytyy paljon merkintöjä kautta historian. Ensimmäinen tarkka merkintä epäonnen päivästä löytyy 1900-luvun alun Thomas W. Lawsonin novellista, jonka nimi on Friday the 13th. Ironista kyllä, Lawsonin mukaan nimetty laiva haaksirikkoutui myrskyssä vuonna 1907 perjantain kolmantenatoista. Kristillisestä tulkinnasta alkunsa saanut pahan onnen päivä laukaisi ilmiön, joka on saanut taikauskoisimmat amerikkalaiset välttelemään numero kolmeatoista hotellihuoneissa ja lentokoneriveillä sekä varomaan rakennusten 13. kerrokseen nousemista.
 
Suomessa perjantai kolmannentoista epäonni on uudempi ilmiö, joka on rantautunut maahan länsimaalaistumisen ja populaarikulttuurin myötä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistotutkija Juha Nirkko arvioi, että epäonnen päivää on tunnustettu koko itsenäisyyden ajan.
”Olemme oppineet päivän kulttuurisesti angloamerikkalaisten vaikutteiden kautta sitä mukaa kuin aiheesta on tehty elokuvia ja lehtiä. Luulen, että moni on oppinut päivän merkityksen esimerkiksi Aku Ankasta”, Nirkko sanoo. Esi-isämme eivät siis jättäneet kylvöä väliin perjantai 13. päivän vuoksi. Nirkon mukaan kaikissa kulttuureissa on olemassa kuitenkin hyviä ja huonoja numeroita sekä päiviä, joilla on oma merkityksensä.

13 on luonnollisesti huono lukema: kristinuskoon viitaten juuri 12 opetuslapsen määrä on täydellinen. Kuunkiertoja on vuodessa 12 ja numero 12 on jaollinen numeroilla 2, 3, 4 ja 6. Kahtatoista seuraava alkuluku 13 sen sijaan on jaollinen vain numeroilla 1 ja 13, mikä tekee siitä ylimääräisen ja huonon.
Joissakin maissa numeroa 13 pidetään onnennumerona. Esimerkiksi Italiassa perjantai 17. on huomattavasti pelottavampi kuin kolmastoista päivä. Kreikassa ja latinalaisamerikkalaisissa kulttuureissa puolestaan tiistai 13:tta pidetään pahaenteisenä.
 
”Suomessa hyviä numeroita ovat olleet 3 ja 9. Jostakin syystä sanonta ’kolmas kerta toden sanoo’ on erityisen tärkeä – esimerkiksi kristinuskossa on huomioitu kolmiyhteys. Vuosien varrella tieto on välittynyt sukupolvelta toiselle ja elää vieläkin sananlaskussa”, Nirkko pohtii.
Hyvät ja huonot päivät voivat liittyä myös oman suvun henkilökohtaiseen tapahtumahistoriaan – joillakin päivillä on paha kaiku. Naimisiin mennessä voidaan myös pohtia ulkoisia seikkoja, kuten sitä, mikä päivä näyttäisi hyvältä mennä naimisiin.
 
”Jos jokin esine ei toimi, todetaan sen olevan maanantaikappale. Pyhätyöllä puolestaan ei ole siunausta, sunnuntaina ei olisi hyvä tehdä töitä. Nurinkurisesti perjantai on nykyään huippupäivä: atodetaan, miksei aina voisi olla perjantai. Silti perjantai ja 13. päivä yhdistyvät epäonniseksi”, Nirkko sanoo.
 
Maanantaita on pidetty kurjana päivänä jo vuosisatoja. Nirkon mukaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistosta löytyy 1800-luvulta peräisin olevia tokaisuja, joissa todetaan, että ”olisipa aina kesä ja sunnuntai, eikä koskaan talvi ja maanantai”.
”Vanhaan aikaan maanantai on ollut entistäkin ankeampi, sillä sunnuntai oli viikon ainoa lepopäivä. Kun viiden päivän työviikkoon siirryttiin 70-luvulla, korostui perjantain merkitys hyvänä päivänä”, Nirkko sanoo.
 
Kansanpsykologisesti selitettynä perjantai 13. kiinnostaa, koska päivä sattuu kalenteriin sopivan harvoin ja epäsäännöllisesti.
Kun kuukauden ensimmäinen päivä on sunnuntai, on kuukauden 13. päivä aina perjantai. Tämä sattuu joka vuosi ainakin kerran, kuten myös tänä vuonna. Enimmillään 13. päivä sattuu perjantaille kolmesti vuodessa.
 
Monet pitävät perjantai 13. päivän pahaenteisyyttä lähinnä taikauskona, mutta silti erilaiset uskomukset pysyvät tiukassa. Suomalaisille tyypillistä on varovaisuus: ei kannata leuhkia saavutuksistaan ennen aikojaan.
 
”Saako kokeen tuloksista leuhkia, ennen kuin on saanut tuloksen? Elvistelijää uhkaa kasvojen menetys ja epäonni, jos alkaa etukäteen hehkuttelemaan. Järjellä ajateltuna asialla ei ole kuitenkaan loppujen lopuksi mitään merkitystä – mutta silti uskomuksiin uskotaan”, Nirkko sanoo.

HS - Hanna Kärppä 13.5.2016

Kaksi veljestä

Oli kerran kaksi veljestä. Vanhempi veli oli hurskas ja hyvä mies, nuorempi oli lurjus. Vanhempi veli yritti usein taivuttaa nuorempaa muuttamaan tapojaan. Hän rukoili tämän puolesta, mutta kaikki oli turhaa. Teini-ikäinen poika luisui yhä syvemmälle syntiin. Eräänä päivänä hän ryntäsi vanhemman veljensä asuntoon veren tahrimin vaattein ja huusi; Pelasta minut! Poliisi ajaa minua takaa, olen tehnyt rikoksen! Veli ymmärsi tilanteen. Ei ollut paljoa aikaa ajatella. Hän sanoi rikolliselle. Vaihdetaan keskenämme vaatteita! Tuskin he olivat tehneet sen, kun poliisi ilmestyi paikalle ja tietenkin pidättivät vanhemman veljen, jolla oli veriset vaatteet yllään.

Tämä ei kuitenkaan puolustanut itseänsä oikeudessa, vaan sanoi; Kaikki vastuu rikoksesta on minun.
Tuomarit eivät epäilleet hänen syyllisyyttään, koska hänet oli tavoitettu rikospaikalta ja hänen vaatteissaan oli veritahroja. Hänet tuomittiin kuolemaan. Kun häneltä kysyttiin hänen viimeistä toivomustaan, hän vastasi; Minulla on vain yksi toivomus, nuoremman veljeni tulisi saada tämä hänelle osoittamani kirje juuri sillä hetkellä kun tuomio laitetaan täytäntöön.

Seuraavana päivänä nuori mies sai kirjeen ja luki. Tällä hetkellä minä kuolen sinun syntisi tähden, sinun verisissä vaatteissasi. Olen onnellinen voidessani antaa tämän uhrin puolestasi ja olen varma siitä, että tästä lähtien elät puhdasta ja pyhää elämää niissä vaatteissa, jotka jätin sinulle.

Tunnontuskat valtasivat nuorukaisen. Hän yritti estää teloituksen, mutta se oli jo myöhäistä. Kun hänen juomariveikkonsa tämän jälkeen yrittivät saada häntä mukaansa huonoille teilleen, hän vastasi; En voi enää tehdä mitään ilkitöitä näissä puhtaissa vaatteissa, jotka veljeni jätti minulle kuollessaan puolestani.

Jeesus tietää, että Hänen uhrillaan on samanlainen vaikutus sinuun.  Hän pelastaa sinut, kuinka syntinen oletkin. Anna elämäsi Hänelle.

Jos Juudas olisi tullut Jeesuksen luokse sen sijaan, että hän yritti sovittaa rumaa menneisyyttään rikos kumppaneidensa kanssa, me ehkä tuntisimme hänet tänään "pyhänä" Juudaana.

Jeesus pyyhkii syntimme pois niin kuin pyyhekumi virheen.

Richard Wurmbrand - Voittoisa usko  
 

Vanhempien vastuu lasten sielujen puolesta

Vanhemmilla on edesvastuu Jumalan kasvojen edessä siitä minkälaisilla teillä he ovat lapsiansa kuljettaneet. Isä joka ei ole kertaakaan rukoillut poikansa ja tyttärensä puolesta on syyllinen jos lapset sortuvat synnin poluille. Äiti jolla ei ole vakaata huolta lastensa pelastusasioista, on kerran raskaalla mielellä, nähdessään hänen poikansa ja tyttärensä joutuvan tuomiolle teosta, joka ansaitsee rangaistuksen...

Evankelista Moody kertoo eräässä saarnassaan kahdesta isästä. Toinen heistä asui Missisippi-joen varrella ja oli sangen rikas mies. Hänen poikansa sairastui eräänä päivänä ja kun tuo poika oli kuolemankielissä, tuli isä hänen vuoteensa ääreen. Poika kysyy; Onko minun nyt kuoltava? ja isä vastasi; On, on.. silloin poika loi tuskaiset silmänsä isäänsä ja sanoi; Jos minun on nyt kuoltava, niin minne minä joudun, sillä isä, sinä et ole kertaakaan rukoillut minun sieluni puolesta. Ja se oli totta. Isä ei ollut koskaan taistellut rukoustaistelua poikansa sielusta ja niin meni tämä poika iäisyyteen. Myöhemmin tuli tämä isä herätykseen. Hän tuli kääntymykseen ja puhuessaan eräässä kokouksessa hän sanoi; Minä antaisin kaiken rikkauteni, jos minun poikani tulisi niin kauaksi aikaa takaisin maanpäälle, että minä vielä kerran voisin rukoilla hänen sielunsa puolesta. Hänen tuntoansa poltti sangen raskaana se tietoisuus, että hänellä oli kerran poika, ainoa poika, jonka puolesta hän ei koskaan ollut rukoillut...

Isä syyttääkö sinua lapsesi kerran valkoistuimen edessä siitä, että sinä et neuvonut hänelle parempaa tietä? Sinä et rukoillut hänen puolestaan silloin kun hän olisi voinut tulla pelastetuksi. Pitääkö sinun lapsesi mennä kadotukseen sinun jumalattomuutesi tähden? ...ja Äiti, jolle Jumala on niin monet tilaisuudet antanut lasten kasvatuksessa. Kuinka usein sinä olet polvillasi ollut lastesi puolesta?

Jos Jumala saa antaa vanhemmille rukouksen hengen perheensä puolesta, pian alkavat seuraukset näkymään. Kääntymyksiä tapahtuu. Nuoret tulevat uskoon, he eivät voi pysyä maailmassa. Sellaisena tulena polttavat vanhempien rukoukset heidän omatunnoissaan.

Toinen isä mistä Moody mainitsee oli aivan päinvastainen. Hän kertoi, että kun tämä tuli kerran työstä kotiin oli vaimo häntä vastassa ja kertoi, että meidän poikamme on sairastunut ja viety sairaalaan ja lääkäri on sanonut, että hän pian kuolee. Niin he kiireesti menivät sairaalaan ja poikansa luokse. Isä laski kätensä kuolevan rakkaansa päälle ja tunsi kuinka kuoleman hiki oli jo pojan kasvoilla. Isä tuli niin murheelliseksi ja käänsi päänsä pois ja rupesi itkemään. Kun poika huomasi tämän, hän sanoi; Isä miksi sinä itket? Isä sanoi murtuneella äänellä; Poikani, minä en voi nähdä sinun kuolemaasi. Silloin pojan kasvot kirkastuivat ja hän sanoi; Jos minä nyt kuolen, isä, niin minä menen suoraan Jeesuksen luo, ja minä kerron, että sinä olet koko elämäsi ajan näyttänyt minulle tietä Jeesuksen luo. Siksi isä älä itke! Niin kuoli tuo nuorukainen ilolla Jeesuksen Kristuksen luokse. Hänellä oli ihana kertomus ajan rajan toisella puolella hurskaasta isästä, joka oli lapselleen kertonut paremmasta tiestä mitä maailma voi koskaan tarjota.

Voiko meidän kuolevat omaisemme viedä meistä tällaiset terveiset ajan rajan tuolle puolen?

Moody ja Eeli Jokinen      

Kasku

Päämiehet

Kerran istuivat samassa neuvottelupöydässä Usa´n presidentti, Britannian pääministeri ja Neuvostoliiton presidentti Bretsnev.

Siinä Herrakaisten juttuja puhellessa tokaisi yllättäen Usan presidentti, katsokaapa mitä sain tässä taannoin lahjaksi. Usan presidentti vetäisi hihansa ylös ja esitteli kultaista rannekelloa, kellon takakannessa oli teksti... Usan kansalta rakastetulle presidentille.

Britanian pääministeri oli vaikuttunut näkemästään ja hänkin vetäisi hihansa ylös ja esitteli hienoa hopeista kelloaan. Onko siinäkin joku viesti, kysyivät muut... tottakai tokaisi arvokkaasti rykäisten pääministeri ja luki... Britanian kansalta rakastetulle pääministerille...

Katseet kääntyivät Bretsneviin joka hieman häpeillen koetti katsella muualle ja vaihtaa äkkiä puheen aihetta. No millainen kello sinulla on tivasivat päämiehet. Hieman häpeillen Bretsnev raotti hihaansa josta paljastui kulunut vanha rannekello... jossa oli myös teksti.. Rakastetulle piispalle, Kontupohjan seurakunta... 

suomi 24 aleksialeksi

Voittaisinpa lotossa, saisinpa pääpotin.
Voisin ostaa hienon auton ja kännyköitä motin.
Ei tarviis tehä töitä, voisin juoda viinaa jatkuvasti.
Sikari ois aina suussa ja röökiä mieletön lasti.
Mitähän muuta mä rahoilla tekisin?
No kyllä mä varmaan sitten keksisin.
Hei mähän voisin ostaa huumeita, pilvee, pirii ja kokaa.
Monet on kyllä saanut yliannostuksen mut en mä mokaa.
Elämä olis rentoo eikä tarviis välittää mistään mitä maailmassa tapahtuu.
Vetäsin vaan huumeita ja kaikki olis niin huippuu.
Moni sanoo ettei raha tee onnelliseks, mut mä oon eri mieltä.
Mites mulla on asiat nyt, köyhänä oleminen on syvältä sieltä.
Huumeet tois ratkasun kaikkiin ongelmiin, sitä mieltä mä oon.
Vuoden sisällä mä saan sen lottovoiton, tuut sit vaikka kattoon.

Vuoden päästä...

En voittanut mutta sain pääpotin.
Ihmettelet varmaan mitä mä puhun.
No mä kerran Jeesuksen vastaanotin.
Jeesus mä oon rakastunu suhun!

Annoin elämän Jeesukselle jo ennen kun varsinaisesti aloin juomaan ja polttamaan.
Silloin mä vaan halusin pelastua enkä elää niin kuin Raamattu opettaa.
Ei voi pelastua jos ei halua seurata Jeesusta, en olis ollut silloin valmis kuolemaan.
Mut onneks tuli se päivä jolloin kaiken synnin tekemisen halusin lopettaa.

Halusin lopettaa, kun tajusin sen.
mun synnit tappo Jeesuksen.
Jumala uudisti mut silloin.
Olinkin jo oottanut milloin,
voisin lopettaa kaiken sen,
pahan, synnin tekemisen.
Tai no, en mä sitä voinu lopettaa,
mutta Jeesus mua tänäänkin opettaa.
En siis voinu lopettaa kokonaan,
koska kaikki on syntisiä luonnostaan.
Siks Jeesus kuoli ristillä,
että kaikki jotka uskoo Häneen ois ikuinen elämä.
Jeesus kärsi meidän kaikkien syntien takia,
siks Jeesuksen nimessä saa synnit anteeks.
En mä saanu tota riimitettyä mutta väliäkö sillä,
seuraa Jeesusta niin pääset taivaaseen kympillä!

Jeesus on mun Herra :) kuka sun?

suomi24 - aleksialeksi

ITTVH

ITTVH - Iän Tuoma Tarkkaavaisuuden

Vajaus -Häiriö. Näin se ilmenee:

Päätän pestä autoni. Lähtiessäni kohti autotallia huomaan postia eteisen

pöydällä. Päätän selata postin läpi ennen kuin menen pesemään autoa.

Tarkistan myös puhelimen vieressä olevat postiin menevät kutsu-kortit.

Laitan autonavaimet pöydälle ja rypistän roskapostin roskakoriin, joka on

pöydän alla. Silloin huomaan roskakorin olevan täynnä. Niinpä päätän

laittaa kutsut takaisin pöydälle ja käydä tyhjentämässä roskakorin.

Mutta sitten tajuankin, että kun kerran olen viemässä roskia ulos ja

roskalaatikko sattuu olemaan lähellä postilaatikkoa, voin aivan hyvin

laittaa kutsuihin ensin postimerkit ja viedä ne samalla laatikkoon.

Otan postimerkkikuoren esiin ja huomaan, että jäljellä on vain yksi

postimerkki. Lisää postimerkkejä on pöytälaatikossa työhuoneessani, joten

lähden kohti työpöytääni, jonka päällä huomaan cola tölkin, jota olin ollut

juomassa. Jotta en merkkejä etsiessäni kaataisi colaa pitkin pöytää, siirrän sitä

hieman syrjään. Huomaan, että cokis on alkanut hieman lämmetä ja päätän

viedä sen jääkaappiin. Matkalla jääkapille huomaan ikkunalla kukan, joka

kaipaa pikaista kastelua. Lasken cokiksen ikkunalaudalle ja huomaan

lukulasini, joita olen etsinyt koko aamun.

Ajattelen, että on varminta viedä lasit työpöydälleni heti sen jälkeen kun

olen kastellut kukan. Lasken lasit takaisin ikkunalaudalle ja menen

täyttämään kastelukannua kun siinä samassa huomaan TV:n kaukosäätimen. Joku

on jättänyt sen keittiön pöydälle. Tajuan, että illalla katsellessani

telkkaria tarvitsen kaukosäädintä, mutta todennäköisesti en muista, että se

on keittiön pöydällä, joten päätän viedä sen oikealle paikalleen kunhan vain

ensin kastelen kukat. Kaadan vähän vettä kukalle, mutta suurin osa läikkyy

lattialle.Joten, laitan kaukosäätimen takaisin keittiön pöydälle ja haen pyyhkeitä,

joilla kuivaan läikyttämäni veden. Matkalla liinavaatekaapille yritän

muistaa mitä olin tekemässä.

Päivän lopuksi: autoa ei ole pesty, kutsuja ei ole postitettu, roskista ei

ole tyhjennetty, lämmin cola on edelleen ikkunalaudalla, kukkia ei ole

kasteltu, postimerkkejä on edelleen vain yksi, en löydä television

kaukosäädintä enkä silmälasejani, enkä muista minne olen laittanut

autonavaimet. Miettiessäni, miksi mitään hommaa ei ole hoidettu tänään,

olen todella hämmentynyt, sillä olen ollut kiireinen koko päivän ja olen

todella väsynyt. Ymmärrän, että tämä on vakava ongelma ja aion hankkia

apua, mutta ensin tarkastan sähköpostini.....

Tee minulle palvelus, jookos? Lähetä tämä viesti eteenpäin kaikille

tutuillesi, sillä minä en muista keille tämä on lähetetty. ÄLÄKÄ NAURA! Jos

et vielä tunnistanut tästä itseäsi niin voit olla varma,että sekin päivä

tulee....ehkä nopeammin kuin arvaatkaan!

VANHENEMINEN ON PAKOLLISTA

AIKUISTUMINEN ON VAPAAEHTOISTA

ITSELLEEN NAURAMINEN ON TERAPEUTTISTA!