Suolana ja valona

Raamatussa on tällainen kohta missä Jeesus puhuu kuulijoilleen… 

 

”Te olette maan suola; mutta jos suola kadottaa makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi”

 

”Te olette maailman valo. Ylhäällä vuorella oleva kaupunki ei voi olla piilossa; eikä kynttilää sytytetä ja panna vakan alle, vaan kynttiläjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.” 

Matt. 5:13—16.

 

Monet ajattelevat, että suolana oleminen on sitä, että sopivaan ja sopimattomaan aikaan arvostelemme, terävin kommentein huomauttelemme ja toimimme moraalisena poliisina toisille.

 

Suolan hinkkaaminen toisiin on joskus ihan paikoillaan, ainakin silloin, kun näemme Jumalan sanan vastaista elämää uskoviksi tunnustavissa ihmisissä, sillä se on rakkautta tuoda eksynyt takaisin oikealle tielle mutta siihen tulee olla ainoana motiivina todellinen välittämisen vaikutus, eikä se, että olemme joka paikkaan sanomassa sen viimeisen sanan. Sillä olemmehan me  itsekin omien heikkouksiemme kanssa lopulta samalla viivalla… 

 

Jeesuskin nuhteli sanan suolalla ja joskus kovin sanoinkin, hinkkasi kunnon karkealla meri suolalla, Hän teki sen kuitenkin rakkaudessa ja kärsivällisesti, haluten opettaa jotakin sen kautta. 

 

Minulle avautui joku aika sitten henkilökohtainen kokemus siitä, että mikä on tuo suola. 

 

Olen kyllä monesti edellä mainitun raamatun paikan lukenut ja monta saarnaa siitä elämän aikana kuullut mutta se avautui minulle ihan uudella tavalla… 

 

rakastaminen on se suola millä syntinen kääntyy ja tekee parannuksen… 

Rakastetuksi tuleminen ja anteeksi saaminen saa aikaan parannuksen ja todellisen kääntymisen Herran puoleen…

 

Olen pitänyt itseäni sellaisena ihmisenä, joka on hyväntahtoinen, ystävällinen ja mukava. En muistellut kärsimääni pahaa, vaan annoin nopeasti anteeksi… mutta sitten kauhukseni huomasin, että se lempeys ja rakkaus mitä luulin itsessäni olevan, ei tullutkaan minusta, vaan se olikin Pyhän Hengen voiman vaikuttamaa tekemistä minussa… huomasin, että jos etäännyn Jeesuksesta, niin minussa nousee rakkaudettomuutta, vihaa ja jopa inhoa niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat minua mustanneet ja vahingoittaneet… huomasin, että en minä ollutkaan niin hyvä luontoinen ja kestävä kun itsestäni luulin… 

 

Kristus minussa vaikuttaa puhtautta ja rakkautta ympärilleni… Jeesus on se, joka tekee minut suolaiseksi, sillä taivaallista, Jumalista suolaa ei ole meissä itsessämme, vaan mitä Pyhempää ja antautuneempaa elämää minä elän Herralle, sitä suolaisempi olen... olen rakkauden suola… 

 

Ymmärrän itsessäni, kuinka vaikea on rakastaa ja olla ystävällinen niille, jotka tekevät sinulle pahaa. Ne jotka jatkuvasti ilkeillä, valheellisilla puheilla ja kommenteilla loukkaavat sekä järjestävät sinulle ongelmia ja vaikeuksia.

 

Todellinen ystävä, uskon veli ja sisar on sellainen, joka puhuu hyvää sinusta silloinkin, kun sinä et ole paikalla. 

 

Pahaa tehtiin myös Jeesukselle, eikä Hän suutansa avannut, eikä kostanut kiusaajilleen… vaan katsoi heitä säälien,  rakastaen. Kiusaajiensakin teot Hän otti päällensä ja sovitti heidänkin synnit ristin puulla...

 

Kuinka voi olla ihmisten kesken valona, jos minulla ei ole mitään, mikä minussa antaisi valoa. Jos ihmisellä ei ole henkilökohtaista Jumala yhteyttä, hän ei voi heijastaa Jumalan sanan valoa rakkaudessa niille ihmisille kenen kanssa elää. 

 

Uskovaisen ihmisen sydämessä usko vaikuttaa rakkauden lähimmäisiin ja se näkyy ulospäin, hyvinä tekoina ja armeliaisuutena toisten ihmisten eduksi ja hyväksi.

 

Raamattu varoittaa meitä, että uskovatkin, lopun aikoina, menettävät suolaisuutensa ja sen kautta rakkauden ja jopa uskonkin. Niin kuin kaikkialla näemme, maailma on todella sekaisin, kaaoksessa ja ahdistus lisääntyy kaikkialla. Kukaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. 

 

Näistä päivistä on edeltä kerrottu raamatussa..

 

Luuk 12:52-53

Sillä tästedes riitautuu viisi samassa talossa keskenään, kolme joutuu riitaan kahta vastaan ja kaksi kolmea vastaan

 

…isä poikaansa vastaan ja poika isäänsä vastaan, äiti tytärtänsä vastaan ja tytär äitiänsä vastaan, anoppi miniäänsä vastaan ja miniä anoppiansa vastaan."

 

Erityisesti, nyt, näinä päivinä tarvitaan: yhtenäisyyttä, kestävyyttä ja vartijoita muurin aukkoihin… 

 

Silloin kun Pyhä elämä ja Jumalan tahdon mukaiset valinnat hyljätään. Suola menettää makunsa ja rakkaus monissa kylmenee… 

 

Tätä on nähtävissä monissa perheissä ja perheenjäsenten kesken. Paholainen ja synti haluaa troijan hevosen tavoin päästä muurien sisäpuolelle, perheen keskelle tuhoja tekemään. Silloin kun perhe on yhtä, on se muurien suojassa mutta jos turmelus pääsee sisäpuolelle, se kukistaa perheen… 

 

Jokainen kristitty on esikuva lähellä oleville. Perheen isä ja äiti ovat suuria esikuvia lapsille kristityn elämästä. 

 

Työkaveri on esikuva työpaikalla, opiskelija koulussa. Siellä missä olemme, sinä olet käyntikortti siitä mitä edustat. 

 

Ei ole siis ihan oma henkilökohtainen asiamme, se miten me elämme ja  vaellamme. Vaikutamme elämällämme ja valinnoillamme aina ympärillämme oleviin ihmisiin, joko hyvää tai pahaa. 

 

Jeesus ei tule kenenkään elämään väkisin. Hän on kohtelias gentleman, joka kolkuttaa sydämen ovelle missä kahva on sisäpuolella. 

 

Raamattu sanookin.. 

 

Apt 3:19

Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois 

Kun Jumala loi naisen, hän työskenteli myöhään kuudentena päivänä.

 

Enkeli tuli ja kysyi: "Miksi Herra sinä vietät niin paljon aikaa hänen kanssaan?" Herra vastasi: "Oletko nähnyt kaikki vaatimukset, jotka minun on täytettävä muokatakseni häntä?

 

Hänen täytyy pystyä syleilemään useita lapsia samanaikaisesti. Sitten hän osaa sellaisen halauksen, joka voi parantaa kaiken, loukkaantuneesta polvesta särkyneeseen sydämeen. Ja tämä kaikki, vain kahdella kädellä. 

 

Hän parantaa itse itsensä, kun on sairaana ja hoitaa samalla niitä jotka ovat sairaana. Sekä pystyy työskentelemään, jopa 18h vuorokaudessa yhteen putkeen. 

 

Enkeliin tämä teki vaikutuksen: "Tämä kaikki, vain kahdella kädellä ... mahdotonta! Enkeli tuli kosketti naista ja hämmästyi… ”Sinä olet tehnyt hänestä niin pehmeän, Herra."

 "Hän on pehmeä", sanoi Herra,

 "Mutta olen tehnyt hänestä vahvan. Et voi kuvitella, mitä hän voi kestää ja saavuttaa."

 

 "Kykeneekö hän ajattelemaan?" Enkeli kysyi. Herra vastasi: "Hän ei osaa vain ajatella, hän osaa myös järkeillä ja neuvotella.

 

Enkeli pyyhkäisi naisen silmäkulmia ja hätkähti ”Herra, näyttää siltä, ​​että tämä luomus vuotaa! ”Ei hän ei vuoda... se on kyynel", Herra oikaisi enkeliä. ”Mitä varten?"  kysyi enkeli. Herra sanoi: "Kyyneleet ovat hänen tapansa ilmaista surua, rakkautta, yksinäisyyttä, kärsimyksiä, myötätuntoa ja iloa."

 

Tämä kaikki teki suuren vaikutuksen enkeliin, "Herra, sinä olet nero. Ajattelit kaiken. Nainen on todella upea!” Herra vastasi: Totisesti hän on! Hänellä on voimaa, joka hämmästyttää miestä. Hän pystyy käsittelemään ongelmia ja kantamaan raskaita taakkoja. Hän hymyilee, silloinkin, kun tekee mieli huutaa. Hän laulaa, kun tekee mieli itkeä. Hän itkee ollessaan onnellinen ja nauraa kun pelkää. Hän taistelee sen puolesta, mihin uskoo. Hänen rakkautensa on ehdoton.

 

Hänen sydämensä särkyy, kun lähisukulainen tai ystävä kuolee, mutta hän löytää voimaa jatkaa elämäänsä."Enkeli kysyi: "Onko hän on täydellinen olento?" Herra vastasi: "Ei! Hänellä on vain yksi heikkous... hän unohtaa usein oman arvonsa."

 

Oma mukaelma Donna Ashworth tekstistä

Sydämen kyllyydestä, suu puhuu

Olen viimeaikoina pohtinut aihetta mistä sain itseni kiinni ja tutkimaan omaa sydäntäni ja sisintäni. Millainen sisin minulla on tänään… onko Jeesus sydämeni valtaistuimella, vai istuuko sillä paikalla joku muu?

“Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.” Matt 12:34

 

Eli ”Sitä suu puhuu, mitä sydän on täynnä” tarkoittaa, että ihmisen puhe paljastaa hänen todelliset ajatuksensa ja tunteensa. Toisin sanoen: se, mikä on mielessä ja sydämessäsi, tulee lopulta ulos sanoina – halusi sitä tai ei. 15 minuuttia uuden tuttavuuden kanssa paljastaa minkälaista elämää tämä ihminen elää ja mikä on hänelle rakasta. 

 

Tämä raamatun paikka oli uskoon tuloni päivinä ensimmäisiä asioita jotka minulle Pyhä Henki avasi.. 

 

Ymmärsin, mitä minulle oli tapahtunut kun Jeesus tuli elämäni Herraksi ja uudesti synnytti minut. Kiroileva suu ei enää kironnut, vaan Jeesuksen veri oli puhdistanut sen ja uuden sydämen ja sisimmän antanut, se näkyi sanoina uudessa puhe kielessä…

 

Raamattu kertoo kielestä… 

 

Jaak 3:8-10 mutta kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä. 

Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja; samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni.

 

Ja vielä…

 

Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa. Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä. Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi." Matt 12:35-37

 

Mistä tiedän sydämeni tilan? 

 

Ne tilanteet missä joudumme ahtaalle, eli ne tilanteet missä meille puhutaan ja tehdään rumasti, meitä petetään, pilkataan, tai eri tavoin kiusataan, meistä valehdellaan ja juorutaan.. ja niin edelleen… ne tilanteet paljastavat todellisen sydämemme tilan ja miten minä niitä tilanteita käsittelen. 

 

Miten vastaan ihmisille, sekä toimin. Se toiminta ja sen hedelmä näyttää sen mitä meidän sisimmässä todellisuudessa on. 

 

Kuulin tai luin joskus tällaisen esimerkin miten kiukku ja epäystävälliset sanat palaavat aina aloittajalle takaisin… 

 

Pomolla oli työpaikalla huono päivä. Hän läksytti alaisensa kovin sanoin ihan mitättömästä syystä. Alainen meni kotiinsa ja rähjäsi vaimolleen loukkaavin sanoin tekemättömistä kotitöistä. Vaimo kiukustui ja haukkui lapsensa, joka oli epäonnistunut kokeessa. Lapsi suuttui ja potkaisi koiraa, joka makasi takan edessä. Koira juoksi pelästyneenä ulos ja puraisi ensimmäistä vastaantulijaa - joka sattui olemaan tämä pomo, joka oli rientämässä töistä kotiinsa.

 

Olen paljon viimeaikoina kuullut ihmisien suusta kuinka vihassa, katkeruudessa ja kiukussa voidaan sanoa todella kovia ja julmia sanoja. Jopa niin järkyttäviä, että jo mietin onko tällaisen ihmisen seurassa turvallista. Todella satuttavasti voidaan lyödä toisia, sanoin ja teoin. 

 

Kun sydän on synnin sitoma, puhe heijastaa sitä ympäristöön, se on tuomitseva, kova ja täynnä toivottomuutta ja ahdistusta. Mutta kun sydän saa elää armosta, niin puhe muuttuu… siihen tulee totuutta, lempeyttä sekä toivoa. 

 

Sanat ovat yleensä sellainen ase, että vaikka niitä pyydetään anteeksi myöhemmin… sydämeen tai ihmisen minuuteen, persoonaan tarkoitetut sanat jättävät usein sieluun arvet ja niitä voi olla vaikea unohtaa, anteeksi annosta huolimatta. 

 

Voi olla, että vihassa sanotut sanat eivät ole todellisia, tarkoituksellisia sanoja mutta sanomisen jälkeen et voi enää koskaan saada sanojasi sanomattomiksi. Ja aina niistä jätät jäljen siihen ihmiseen jolle sanasi sanoit. 

 

Yhdellä oikeaan aikaan sanotulla sanalla voit nostaa lähimmäisen syvältäkin mutta väärään aikaan taitamattomasti sanottu sana voi murtaa  ihmisen koko uskon, toivon tai murtaa ihmisen kokonaan. Kovat sanat voivat rikkoa suurenkin rakkauden, jota kuulija oli kokenut sanojaa kohtaan. 

 

On siis väliä mitä lasket suustasi… 

 

Jokainen meistä varmasti lankeaa kielen synteihin mutta on tärkeää valvoa millä me täytämme sydäntämme ja millä täytän aikaani, minkä asioiden parissa elän, eli kun raamattu sanoo, että sitä suu puhuu mitä sydän on täynnä.. Puhe tyyli ei voi vaihtua aina sen mukaan missä seurassa olet? 

 

Hyvällä olemuksella minä tuotan joko hyvää kaunista, lempeää, rakastavaa ilmapiiriä, ja taas pahalla olemuksella luon ympärilleni epätyytyväisyyttä, kapinaa ja riitaa. 

 

Jaak 3:16 Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno.

 

Luuk 6:45 Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvän runsaudesta esiin hyvää, ja paha tuo pahastansa esiin pahaa; sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu

 

Jos sinä todella olet katunut mitä olet puhunut ja tehnyt, sen ensimmäinen seuraus pitäisi olla sellainen katumus mikä kaataa sinut Jeesuksen eteen ja toimimaan asioiden korjaamiseksi mitä tehtävissä on.. menemää sen ihmisen luo tai sotku  keskelle sopimaan asiat niin, että sovit ja katuen pyydät anteeksi mitä sanoit ja teit väärin… 

 

On siis tärkeää valvoa kielen syntejä, ettemme joudu sanoistamme tuomittavaksi, ehkä jopa kantamaan seuraamuksia jo tässä ajassa ja sen jälkeen lopuksi myös niistä tuomiolla…

 

Ole ystävällinen kaikkia kohtaan…

 

Ef. 4:32: Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut.

 

Tee parannus ja kohtele ihmisiä ystävällisesti ja jos sinua vastaan rikotaan - anna heille anteeksi sydämestäsi, niin kuin Jeesus on esimerkin antanut niin kuin myös sinulle pyynnöstäsi anteeksi antanut 

 

“Tulkoon minun suuni sanat ja sydämeni ajatukset sinulle mieluisiksi, Herra.” (Ps. 19:15)

 

Kun Kristus saa olla sydämesi valta istuimella, sanatkin alkavat heijastaa Häntä. 

Pohdintoja kristillisestä vaelluksesta

Jos ei olisi anteeksi antoa ei olisi armoakaan ja jos ei olisi armoa ei olisi  toivoakaan ja jos ei olisi toivoa ei olisi  kuin hirvittävä kuoleman ja tuomion odotus…

Miten voisin edes parhaimmallakaan vaelluksella koskaan täyttää Jumalan kriteerit ja normit.. se on mahdotonta!

Ja vaikka saisin kaiken mitä maailma tarjoaa, suosiota, valtaa, rahaa ja kaikkien himojen täyttämisen mutta menettäisin Jeesuksen silloin olisin menettänyt kaiken ja olisin onnettomin ihminen maanpäällä mutta taas jos menettäisin kaiken mutta Jeesus on minun kanssani, silloin en olisi menettänyt mitään vaan olisin Hänen helmainsa suojassa eikä minulle kävisi mitään pahaa Hänen sallimattaan vaan minulle kävisi aina hyvin…

Usko Jeesukseen ei ole siitä kiinni miten hurskas ja pyhä olen ollut. Usko ei ole on / off uskoa. Eli jos lankean, en ole enää pelastettu ja kun taas sitten onnistun omasta mielestäni hengellisissä harjoitteissani, niin olenkin jälleen pelastettu.

Ikään kuin tänään nimeni kirjoitettaisiin elämän kirjaan ja taas huomenna se kumitettaisiin sieltä pois.. tuhansia kertoja elämän aikana, aina sen mukaan miten olen onnistunut ja milloinkin mitenkin täyttänyt Jumalan tahtoa vaelluksessani… 

Raamattu sanoo…

Ef 2: 8-10 Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta — se on Jumalan lahja — ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.

Näin siksi ettei kukaan pääsisi kerskaamaan hengellisyydellään ja hurskaudellaan..

Olen pelastunut uskosta Jeesuksen sovitustyöhön, Jeesus on kuollut ristillä minun tähteni.

No, Sittenhän ei ole väliä miten Kristittynä elän? Armo on päälläni, joten syntisillä teoillani ei ole väliä?

On tietenkin, Jumala on kirjoittanut rakkauden kirjaansa raamattuun mikä on Hänen tahtonsa ja kuinka meidän tulisi vaeltaa Hänen tahtonsa mukaan

Hän ei tahdo, että vaellamme ja teemme asioita pakosta? vaan Hän tahtoo, että rakkaudesta Häneen me pyrimme elämään Hänen tahtonsa mukaan.

Jos siis rakastan Jeesusta, niin en tahdo vaeltaa Hänen tahtoansa vastaan, vaan taistelen niitä himoja ja halujani vastaan, jotka erottavat minut Hänestä.

Uskova on elävä uskosta! Herran läheisyydestä! Eikä sellainen uskova tahdo millään tavalla loukata Jeesusta ja pitää epäpyhänä sitä mitä Hän on tehnyt ja maksanut minun synneistäni. Uskova ei halua loukata Pyhään Henkeä tekemällä Isän tahtoa vastaan. 

Mutta joskus jäämme kiinni siitä, ettemme täytä Jumalan tahtoa syntisyydessämme… sillä himot ja luonteen heikkoudet saavat meidän toiminaan vastoin sitä mitä me tahtoisimme… mutta kiitos Jumalani, Isä, siitä,että annoit minulle Jeesuksen, turvaan ja katson vain Häneen... Hänessä on anteeksi anto ja armo, toivo ja pelastus

Jos lankeamme syvästi ja koemme voimattomuutta, ahdistusta ja epätoivoa niin, että koemme menettäneemme toivon…

Luuk 8:23-25 Ja heidän purjehtiessaan hän nukkui. Mutta alas järvelle syöksyi myrskytuuli, ja vene tuli vettä täyteen, ja he olivat vaarassa. Niin he menivät ja herättivät hänet sanoen: "Mestari, mestari, me hukumme!" Ja herättyään hän nuhteli tuulta ja veden aallokkoa; ja ne asettuivat, ja tuli tyven. Ja hän sanoi heille: "Missä on teidän uskonne?

Kun Sinä olet Jeesus veneessäni, en minä pelkää, vaikka myrskyäisi ja näyttäisi siltä, että vedenpäällä käveleminen elämän vaikeissa tilanteissa on mahdottomuus, ja vaikka ongelmat, asioiden järjestyminen näyttäisi mahdottomalta... ja tuntuisi, ettei rukouksia kuultaisi, taivas olisi hiljaa, eikä vastaisi...

Mutta kun uskolla käännän pääni ongelmistani ja tilanteista ja näen Herran veneessäni, vaikka vain nukkumassa, ja kun minä sen saan uskon silmin nähdä, se saa minut rauhoittumaan... sillä Sinä kuitenkin olet minun veneessäni, silloin minä en pelkää, en mitään... sillä kun Sinä olet minun kanssani, minä pystyn, minä voin, onnistun ja kykenen.

Joka syntinsä tunnustaa ja tekee parannuksen, se saa armon!

Silloin Herra Sinä nouset tyynnytät myrskyn ja muut surupukumme iloksi jälleen

Kuninkaan pojan häät

 

Kuuntelin www.presept.fi / Veli-Pekka Joki-Erkkilän saarnaa missä puhuttiin tästä raamatun paikasta. Tämä sana puhutteli minua niin paljon, että päätin jakaa sen blogiini..

Tämä raamatun paikka on...

 

Matt 22:1-14 

 

Ja Jeesus rupesi taas puhumaan heille vertauksilla ja sanoi: "Taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka laittoi häät pojallensa. Ja hän lähetti palvelijansa kutsumaan häihin kutsuvieraita, mutta nämä eivät tahtoneet tulla. Vielä hän lähetti toisia palvelijoita lausuen: 'Sanokaa kutsutuille: Katso, minä olen valmistanut ateriani, minun härkäni ja syöttilääni ovat teurastetut, ja kaikki on valmiina; tulkaa häihin'. Mutta he eivät siitä välittäneet, vaan menivät pois, mikä pellolleen, mikä kaupoilleen; ja toiset ottivat kiinni hänen palvelijansa, pitelivät pahoin ja tappoivat. Mutta kuningas vihastui ja lähetti sotajoukkonsa ja tuhosi nuo murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa. Sitten hän sanoi palvelijoillensa: 'Häät ovat valmistetut, mutta kutsutut eivät olleet arvollisia. Menkää siis teiden risteyksiin ja kutsukaa häihin, keitä tapaatte.' Ja palvelijat menivät ulos teille ja kokosivat kaikki, keitä vain tapasivat, sekä pahat että hyvät, ja häähuone tuli täyteen pöytävieraita. Mutta kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita, näki hän siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteisiin. Ja hän sanoi hänelle: 'Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?' Mutta hän jäi sanattomaksi. Silloin kuningas sanoi palvelijoille: 'Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulos pimeyteen'. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut."

 

Tarina on kertomus evankeliumin kutsusta Jumalan valtakuntaan 

Siinä kerrotaan kolmesta ryhmästä joille kaikille kävi loppujen lopuksi huonosti. 

 

Ensimmäinen ryhmä ihmisiä oli,

Välinpitämättömät, he eivät sinänsä vastusta tätä kutsua, mutta eivät pitäneet sitä tärkeänä, he kuulivat kutsun mutta heillä oli parempaa tekemistä ja sen takia he eivät ottaneet vastaan kutsu. Heidän parempi tekeminen oli se, että pitää käydä kuntosalilla, opiskella, sekä tehdä omia harrastuksia, heillä oli omat projektit joita pitää tehdä, rakennusprojektit ym sellaiset mitä pitää tehdä… he eivät sanoneet Jumalalle EI, mutta sanoivat, että EHKÄ myöhemmin, mutta juuri sen takia he jäivät kutsun ulkopuolelle 

 

Toinen ryhmä ihmisiä olivat vihamieliset, kun he kuulivat tämän kutsun, niin he sanovat, että höpön, höpön tähän kutsuun… on typerää uskoa tuollaiseen ja pilkkaavat kutsun antajia ja ottavat jopa joitain kiinni, pahoinpitelevät heitä ja tekevät heille kaikkinaista pahaa ja jopa tappavat heitä niin kuin me kuulemme ympärimaailmaa evankelistoille ja uskoville tapahtuvan. 

 

Sitten oli vielä kolmas ryhmä ihmisiä, joista evankeliumi kertoo. Tämä kolmas ryhmä onkin mielenkiintoinen… 

 

Kuningas tulee sinne hääjuhlaan katsomaan vieraita ja näkee siellä miehen, jolla ei ollut häävaatteita. Tämä mies oli siis jo juhlassa mutta hänellä ei ollut häävaatteita. Hän oli vastannut kutsuun, hän on tullut sisälle mutta hän ei ollut SUOSTUNUT pukemaan häävaatteita, jotka kuningas oli häävieraille tarjonnut. 

 

Tämä häävaate ei kuvaa moraalisesti, onnistunutta ja täydellistä elämää. 

 

Se kuvaa uutta elämää, se kuvaa muutosta, uutta identiteettiä. Tämä mies halusi juhliin mutta ei halunnut uutta elämää. Hän halusi Jumalan valtakunnan hyödyt mutta ei Jumalan Herruutta elämässään. Ja lopulta hänkin jäi sitten hääjuhlien ulkopuolelle noiden muiden tavoin. 

 

Eli ihmisiä ei suljeta ulos siksi, että ihmiset ovat syntisiä, koska kaikki juhliin  kutsutut olivat syntisiä. Vaan ulkopuolelle jäädään näistä kolmesta syystä… välinpitämättömyydestä, vihamielisesti suhtautumisesta ja haluttomuudesta muuttua, halusta pitää kiinni vanhasta elämästä. 

 

Ei voida kävellä keskitiellä, kahtaalla. Missä toinen jalka on taivaassa ja toinen maailmassa. 

 

Tästä Jeesus sanookin, että joka haluaa pelastaa elämänsä, eli pitää kiinni vanhasta elämästään, niin todellisuudessa hän kadottaa elämänsä, eli todellinen ongelma on se, ettei ihminen halua muutosta. Hän ei halua Jeesuksen Herruutta, hän ei halua astua uuteen elämään. 

 

Jeesus päättää tarinansa surullisiin sanoihin ja sanoo, että monet ovat kutsutut mutta, vain harvat valitut.. 

 

Ethän vain sinä kuulu mihinkään näistä kolmesta ryhmästä?