Jos ei olisi anteeksi antoa ei olisi armoakaan ja jos ei olisi armoa ei olisi toivoakaan ja jos ei olisi toivoa ei olisi kuin hirvittävä kuoleman ja tuomion odotus…
Miten voisin edes parhaimmallakaan vaelluksella koskaan täyttää Jumalan kriteerit ja normit.. se on mahdotonta!
Ja vaikka saisin kaiken mitä maailma tarjoaa, suosiota, valtaa, rahaa ja kaikkien himojen täyttämisen mutta menettäisin Jeesuksen silloin olisin menettänyt kaiken ja olisin onnettomin ihminen maanpäällä mutta taas jos menettäisin kaiken mutta Jeesus on minun kanssani, silloin en olisi menettänyt mitään vaan olisin Hänen helmainsa suojassa eikä minulle kävisi mitään pahaa Hänen sallimattaan vaan minulle kävisi aina hyvin…
Usko Jeesukseen ei ole siitä kiinni miten hurskas ja pyhä olen ollut. Usko ei ole on / off uskoa. Eli jos lankean, en ole enää pelastettu ja kun taas sitten onnistun omasta mielestäni hengellisissä harjoitteissani, niin olenkin jälleen pelastettu.
Ikään kuin tänään nimeni kirjoitettaisiin elämän kirjaan ja taas huomenna se kumitettaisiin sieltä pois.. tuhansia kertoja elämän aikana, aina sen mukaan miten olen onnistunut ja milloinkin mitenkin täyttänyt Jumalan tahtoa vaelluksessani…
Raamattu sanoo…
Ef 2: 8-10 Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta — se on Jumalan lahja — ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.
Näin siksi ettei kukaan pääsisi kerskaamaan hengellisyydellään ja hurskaudellaan..
Olen pelastunut uskosta Jeesuksen sovitustyöhön, Jeesus on kuollut ristillä minun tähteni.
No, Sittenhän ei ole väliä miten Kristittynä elän? Armo on päälläni, joten syntisillä teoillani ei ole väliä?
On tietenkin, Jumala on kirjoittanut rakkauden kirjaansa raamattuun mikä on Hänen tahtonsa ja kuinka meidän tulisi vaeltaa Hänen tahtonsa mukaan
Hän ei tahdo, että vaellamme ja teemme asioita pakosta? vaan Hän tahtoo, että rakkaudesta Häneen me pyrimme elämään Hänen tahtonsa mukaan.
Jos siis rakastan Jeesusta, niin en tahdo vaeltaa Hänen tahtoansa vastaan, vaan taistelen niitä himoja ja halujani vastaan, jotka erottavat minut Hänestä.
Uskova on elävä uskosta! Herran läheisyydestä! Eikä sellainen uskova tahdo millään tavalla loukata Jeesusta ja pitää epäpyhänä sitä mitä Hän on tehnyt ja maksanut minun synneistäni. Uskova ei halua loukata Pyhään Henkeä tekemällä Isän tahtoa vastaan.
Mutta joskus jäämme kiinni siitä, ettemme täytä Jumalan tahtoa syntisyydessämme… sillä himot ja luonteen heikkoudet saavat meidän toiminaan vastoin sitä mitä me tahtoisimme… mutta kiitos Jumalani, Isä, siitä,että annoit minulle Jeesuksen, turvaan ja katson vain Häneen... Hänessä on anteeksi anto ja armo, toivo ja pelastus
Jos lankeamme syvästi ja koemme voimattomuutta, ahdistusta ja epätoivoa niin, että koemme menettäneemme toivon…
Luuk 8:23-25 Ja heidän purjehtiessaan hän nukkui. Mutta alas järvelle syöksyi myrskytuuli, ja vene tuli vettä täyteen, ja he olivat vaarassa. Niin he menivät ja herättivät hänet sanoen: "Mestari, mestari, me hukumme!" Ja herättyään hän nuhteli tuulta ja veden aallokkoa; ja ne asettuivat, ja tuli tyven. Ja hän sanoi heille: "Missä on teidän uskonne?
Kun Sinä olet Jeesus veneessäni, en minä pelkää, vaikka myrskyäisi ja näyttäisi siltä, että vedenpäällä käveleminen elämän vaikeissa tilanteissa on mahdottomuus, ja vaikka ongelmat, asioiden järjestyminen näyttäisi mahdottomalta... ja tuntuisi, ettei rukouksia kuultaisi, taivas olisi hiljaa, eikä vastaisi...
Mutta kun uskolla käännän pääni ongelmistani ja tilanteista ja näen Herran veneessäni, vaikka vain nukkumassa, ja kun minä sen saan uskon silmin nähdä, se saa minut rauhoittumaan... sillä Sinä kuitenkin olet minun veneessäni, silloin minä en pelkää, en mitään... sillä kun Sinä olet minun kanssani, minä pystyn, minä voin, onnistun ja kykenen.
Joka syntinsä tunnustaa ja tekee parannuksen, se saa armon!
Silloin Herra Sinä nouset tyynnytät myrskyn ja muut
surupukumme iloksi jälleen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti