Raamatussa on tällainen kohta missä Jeesus puhuu kuulijoilleen…
”Te olette maan suola; mutta jos suola
kadottaa makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään
muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi”
”Te olette maailman valo. Ylhäällä
vuorella oleva kaupunki ei voi olla piilossa; eikä kynttilää sytytetä ja
panna vakan alle, vaan kynttiläjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa
oleville. Näin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, jotta he
näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on
taivaissa.”
Matt. 5:13—16.
Monet ajattelevat, että suolana
oleminen on sitä, että sopivaan ja sopimattomaan aikaan arvostelemme, terävin
kommentein huomauttelemme ja toimimme moraalisena poliisina toisille.
Suolan hinkkaaminen toisiin on
joskus ihan paikoillaan, ainakin silloin, kun näemme Jumalan sanan vastaista
elämää uskoviksi tunnustavissa ihmisissä, sillä se on rakkautta tuoda eksynyt
takaisin oikealle tielle mutta siihen tulee olla ainoana motiivina todellinen
välittämisen vaikutus, eikä se, että olemme joka paikkaan sanomassa sen
viimeisen sanan. Sillä olemmehan me itsekin omien
heikkouksiemme kanssa lopulta samalla viivalla…
Jeesuskin nuhteli sanan suolalla
ja joskus kovin sanoinkin, hinkkasi kunnon karkealla meri suolalla, Hän teki
sen kuitenkin rakkaudessa ja kärsivällisesti, haluten opettaa jotakin sen
kautta.
Minulle avautui joku aika sitten
henkilökohtainen kokemus siitä, että mikä on tuo suola.
Olen kyllä monesti edellä
mainitun raamatun paikan lukenut ja monta saarnaa siitä elämän aikana kuullut
mutta se avautui minulle ihan uudella tavalla…
rakastaminen on se suola millä
syntinen kääntyy ja tekee parannuksen…
Rakastetuksi tuleminen ja
anteeksi saaminen saa aikaan parannuksen ja todellisen kääntymisen Herran
puoleen…
Olen pitänyt itseäni sellaisena
ihmisenä, joka on hyväntahtoinen, ystävällinen ja mukava. En muistellut
kärsimääni pahaa, vaan annoin nopeasti anteeksi… mutta sitten kauhukseni
huomasin, että se lempeys ja rakkaus mitä luulin itsessäni olevan, ei tullutkaan
minusta, vaan se olikin Pyhän Hengen voiman vaikuttamaa tekemistä minussa…
huomasin, että jos etäännyn Jeesuksesta, niin minussa nousee rakkaudettomuutta,
vihaa ja jopa inhoa niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat minua mustanneet ja
vahingoittaneet… huomasin, että en minä ollutkaan niin hyvä luontoinen ja
kestävä kun itsestäni luulin…
Kristus minussa vaikuttaa
puhtautta ja rakkautta ympärilleni… Jeesus on se, joka tekee minut suolaiseksi,
sillä taivaallista, Jumalista suolaa ei ole meissä itsessämme, vaan mitä
Pyhempää ja antautuneempaa elämää minä elän Herralle, sitä suolaisempi olen...
olen rakkauden suola…
Ymmärrän itsessäni, kuinka
vaikea on rakastaa ja olla ystävällinen niille, jotka tekevät sinulle pahaa. Ne
jotka jatkuvasti ilkeillä, valheellisilla puheilla ja kommenteilla loukkaavat
sekä järjestävät sinulle ongelmia ja vaikeuksia.
Todellinen ystävä, uskon veli ja
sisar on sellainen, joka puhuu hyvää sinusta silloinkin, kun sinä et ole
paikalla.
Pahaa tehtiin myös Jeesukselle,
eikä Hän suutansa avannut, eikä kostanut kiusaajilleen… vaan katsoi heitä
säälien, rakastaen. Kiusaajiensakin teot Hän otti päällensä ja sovitti
heidänkin synnit ristin puulla...
Kuinka voi olla ihmisten kesken
valona, jos minulla ei ole mitään, mikä minussa antaisi valoa. Jos ihmisellä ei
ole henkilökohtaista Jumala yhteyttä, hän ei voi heijastaa Jumalan sanan valoa
rakkaudessa niille ihmisille kenen kanssa elää.
Uskovaisen ihmisen sydämessä
usko vaikuttaa rakkauden lähimmäisiin ja se näkyy ulospäin, hyvinä tekoina ja
armeliaisuutena toisten ihmisten eduksi ja hyväksi.
Raamattu varoittaa meitä, että
uskovatkin, lopun aikoina, menettävät suolaisuutensa ja sen kautta rakkauden ja
jopa uskonkin. Niin kuin kaikkialla näemme, maailma on todella sekaisin,
kaaoksessa ja ahdistus lisääntyy kaikkialla. Kukaan ei tiedä mitä tulevaisuus
tuo tullessaan.
Näistä päivistä on edeltä
kerrottu raamatussa..
Luuk 12:52-53
Sillä tästedes riitautuu viisi
samassa talossa keskenään, kolme joutuu riitaan kahta vastaan ja kaksi kolmea
vastaan
…isä poikaansa vastaan ja poika
isäänsä vastaan, äiti tytärtänsä vastaan ja tytär äitiänsä vastaan, anoppi
miniäänsä vastaan ja miniä anoppiansa vastaan."
Erityisesti, nyt, näinä päivinä
tarvitaan: yhtenäisyyttä, kestävyyttä ja vartijoita muurin aukkoihin…
Silloin kun Pyhä elämä ja
Jumalan tahdon mukaiset valinnat hyljätään. Suola menettää makunsa ja rakkaus
monissa kylmenee…
Tätä on nähtävissä monissa
perheissä ja perheenjäsenten kesken. Paholainen ja synti haluaa troijan hevosen
tavoin päästä muurien sisäpuolelle, perheen keskelle tuhoja tekemään. Silloin
kun perhe on yhtä, on se muurien suojassa mutta jos turmelus pääsee sisäpuolelle,
se kukistaa perheen…
Jokainen kristitty on esikuva
lähellä oleville. Perheen isä ja äiti ovat suuria esikuvia lapsille kristityn
elämästä.
Työkaveri on esikuva
työpaikalla, opiskelija koulussa. Siellä missä olemme, sinä olet käyntikortti
siitä mitä edustat.
Ei ole siis ihan oma
henkilökohtainen asiamme, se miten me elämme ja vaellamme. Vaikutamme
elämällämme ja valinnoillamme aina ympärillämme oleviin ihmisiin, joko hyvää
tai pahaa.
Jeesus ei tule kenenkään elämään
väkisin. Hän on kohtelias gentleman, joka kolkuttaa sydämen ovelle missä kahva
on sisäpuolella.
Raamattu sanookin..
Apt 3:19
Tehkää siis parannus ja
kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti